"Olin yhtä useasti kuin ennenkin, mutta minä en nähnyt häntä koskaan."
"Sinä ihmettelit kaiketikin mikä siihen oli syynä?… Ehkäpä sinä ikävöitsitkin häntä?"
"Minä luulin hänen vihastuneen… suuttuneen itseeni ja"…
"Ja minusta tuntui", vastasi Amanda, luomatta silmiänsä ylös, "ikäänkuin olisin minä ollut liian tyly ja epäkohtelias häntä kohtaan, sillä olihan hänen kysymyksensä niin viatoin ja hyvää hän sillä tarkoittikin!"
Alm oli vaiti, sillä hän oli toista mieltä.
"Eräänä puolipäivänä olin minä Kaarle XIII:a torilla", jatkoi tyttö.
"Sinä olet siis ollut Kaarle XIII:a torilla… yksinäsi Kaarle XIII:a torilla!" valitti tuo poloinen kasvatusisä.
"Niin, minä istuin eräällä penkillä… silloin olin minä enemmän mielipahoillani kuin koskaan ennen."
"Kummallista!… sinä tulit aina mielipahoillesi mentyäsi kaupungille ja kuitenkin menit sinä niin usein ulos!" muistutti Alm.
"Minä istuin penkillä", jatkoi Amanda, kumoamatta kasvatusisänsä muistutusta, "ja minä olin niin epätoivoisena!"…