"Että olen köyhä, orpo tyttö… että olen riippuvainen mitä jaloimmista ja avulijaimmista ihmisistä… minä puhuin Grå-tädistä ja teistä… enin teistä."
"Mitä sanoi hän minusta?"
"Hän kehui teitä niin paljon."
"Tunteeko hän minua?"
"Ei, mutta hän puhui hyvää teistä!… ja hän halusi saadaksensa olla teidän sijassanne."
"Hym!" jupisi Alm, tuntein asemansa sangen Vähän onnelliseksi ja kadehdittavaksi.
"Saatuansa tietää minun nimeni pyysi hän lupaa saada puhutella minua
Amandaksi."
"Ja sinä myönnyit siihen?"
"Niin, hän pyysi sitä niin innokkaasti, niin itsepintaisesti."
"Ja sinä sait luonnollisesti tietää mikä hänen nimensä oli?"