"Tästä saat, mutta sillä nimenomaisella ehdolla, että heti laitat luusi tästä pois", sanoi husaariupseeri, heittäen roposen kerjäläisen lakkiin.
Kerjäläinen otti rovon ja sinkahutti sen kau'as torille.
"Mitä te'et sinä, heittiö!" huudahti antaja kummastuneena.
"Minä teen omallani, mitä tahdon", vastasi kerjäläinen; "vai eikö se ollut minun omaisuuttani muka?"
Tätä sanoessansa heitti hän rovon antajalle senlaisen silmäyksen, että tämä vasten tahtoansakin hätkähti takaperin, jonka jälkeen hän kääntyi ympäri ja nilkutti puistokäytävään.
Kerjäläinen pysähtyi sen penkin eteen, jolla presidentti istui rouvinensa.
"Kuulehan, Ström!" huusi presidentti eräälle palvelijalle, joka seisoi penkin lähellä; "jos sinulla on vaskirahaa, anna hiukkasen tuolle kerjäläiselle!"
Palvelijan annettua kerjäläiselle roposen, läksi tämä tiehensä; mutta sen sijaan, että hän olisi jatkanut matkaansa pitkin puistokäytävää, kuten hän ensin näytti aikoneen, poikkesi hän suorastaan puistikkoon ja katosi.
"Kauhean paljon kerjäläisiä täällä torilla", muistutti presidentin rouva.
"Niin, se on asianomaisilta aivan anteeksiantamatointa", vastasi presidentti.