"Niin, minä luulen sen."
"Luulenpa todellakin hänen silmissänsä olevan kyyneleitä"…
"Ei käy enään kau'emmin istuminen", sanoi presidentti; "Carlsbader-vesi hiukaisee minua… etkö sinä Amélie-kultani halua, että käymme vielä kerran torin poikki?"
"Niin! en minäkään voi hyvin, kun istun alallani vallan kau'an."
Tämän sanottuansa nousi herrasväki ylös ja kävelivät käsi kädessä pitkin puistokäytävää.
"Mihin Ström menee?" kysyi presidentin rouva, joka oli vilaissut taaksensa ja nähnyt, ett'ei palvelija seurannutkaan heitä.
"Minä pyysin hänen ostamaan meille joitakuita appelsiineja", vastasi presidentti.
"Appelsiineja!… appelsiineja terveysvedenjuojille!"
"Ei haittaa laisinkaan… minua tuntuu niin janottavan."
Presidentin rouva oli tyytyväinen selitykseen, vaikka hänen yhtä hyvin kuin muidenkin, jotka juovat terveysvettä, olisi pitänyt tietämän, että se, mikä kaikkein vähimmin vaivaa terveysveden juojaa, on jano.