Laattialla seisova marmoripatsas punastui yhä enemmän sekä muuttui vihdoin veripunaiseksi, ja Amandan taivas synkistyi synkistymistänsä, sillä tummia pilviä kohousi taivaanrannan kaikilta tahoilta.
"Noh, tule nyt tänne sinä pieni, arka kyyhkyläinen!" houkutteli tuo vanha haukka; "kuinka tuo puna kaunistaa sinua!"
"Senkö vuoksi te siis kutsuitte minua luoksenne?" korisi Amandan rinnasta hänen huuliensa yli.
"Niin kait, itsehän sinä halusit sitä", vastasi presidentti, nousten seisovallensa ja lähestyen häntä…
"Minä en käsitä",' lisäsi hän, "miksi ravintolaneitsyt viipyy niin kau'an… — minä tilasin sokurileivoksia ja pullon sampanjaa, jotta"…
"Herra Jesus!" huudahti Amanda, jonka jälkeen hän, peittäen kasvonsa kumpaankin käteensä, syöksyi ovelle ja ulos huoneesta.
"Mikä, herran nimessä, tyttöä vaivasi!" jupisi presidentti rohkeutensa menettäneenä ja nolostuneena sekä epäröivänä, josko hänen pitäisi rientämän tuon poispakenevan jäljessä, tahi jäämän sinne, missä hän oli.
Ajatellen korkeata säätyänsä ja arvollisuuttansa päätti hän vihdoinkin tehdä tuon viimeksimainitun.
* * * * *
Tuntiviisari Marian kirkontornissa osoitti yhdeksää, kun Amanda pysähtyi sen huoneuksen portaille, jossa Grå-rouvan koulu oli…