"Mitä sinä sanot!" huudahti Alm ja ryykäsi laattialle.
"Jos te olisitte vaanineet niitä samoin, kuin piru vaanii ihmissieluja, olisitte te kentiesi voineet pettää helvetin; mutta nyt on helvetti pettänyt teidät ja sentähden olette te pitkännäköinen naamaltanne, vaikka kasvonne ovat pyöreät kuin lanttu."
"Mitä tahdot sinä sanoa?"
"Sitä, että kun ämmät ratsastavat Hornaan luudanvarsilla, menevät tytöt sinne husaarinsapelein päällä."
"Tahdotko ottaa hengen minusta, miesi!" huudahti Alm, tarttuen kerjäläisen kaulukseen ja vetäen hänet ovelta akkunaan; "mistä on kysymys? vastaa! vastaa!"
"Olkaatte varoillanne, herra! älkäätte tarttuko minuun noin!… kerjäläinen on vaarallisin lähellä ollessansa… Herra ei siis tiedä, mistä on kysymys?"
"En, en!"
"Herra tietää sen, sillä tottahan se, joka makaa järvessä, tietää olevansa vedessä."
"Haa!" huudahti Alm; "kysymys on hänestä! hänestä… hänestä!"
"Totta, peijakkaan hänessä, se hänestä on!"