"Sinä tiedät siis jotain Amandasta!… tuosta onnettomasta, tuosta kurjasta, tuosta."…
"Niin, lähin aurinkoa ja pirua ei ole ketään, joka tietäisi hänestä enemmän kuin minä."
"Sinä tiedät siis että hän on paennut, kadonnut… kentiesi on hän kuollutkin?"
Alm vajosi voimatoinna eräälle akkunan vieressä olevalle tuolille.
"Kuollut?… nainen voi kuolla useammalla kuin yhdellä tavalla", vastasi kerjäläinen; "mutta se kuolema on pahin, joka ei tuo mukanansa suruharsoja ja surureunuksia."
"Elääkö hän! vastaa! elääkö hän!" huudahti kamarikirjuri, nousten kiivaasti ylös tuolilta.
"Hänessä on vähän henkeä, samoinkuin kyyhkyisessä, joka on luullut haukan pesää kyyhkyiskopiksi", ilmoitti kerjäläinen.
"Kiitos ja ylistys olkoon sinulle, sinä Ijankaikkinen korkeudessa! hän ei siis ole kuollut!"'riemuitsi kamarikirjuri.
"Ei mitään kiittämistä eikä ylistelemistä, arvelen minä puolestani."
"Mutta missä?… missä on hän!… haa! sinä tiedät missä hän on!"