Vielä oli aurinko näkyvissä lännen taivaalla ja paistoi Asplundan komean herraskartanon akkunoihin, joka miellyttävänä näytti valkoista etumustansa haapa- ja lehmuskäytävien välistä.
Asplunda oli ollut vanha aatelinen sukukartano, ennenkuin ylimysvallan ruostuneen miekan oli täytynyt tehdä tilaa raharuhtinoiden kultaiselle Merkurion sauvalle. Viimeisten viiden- tahi kuudentoista vuoden kuluessa oli herrasasumus, jonka harmaja- ja mukulakivistä ilman kalkkipeittoa tehdyt seinät ennen olivat kestäneet vuosisatojen myrskyjä, tullut, kuten sanotaan, "korjatuksi", s.o. pilatuksi tuon nykyajan rakennustavan mukaan sekä ulkoa että sisältä. Kauppapatroonalla on tosin rahaa kosolta, mutta ylipäänsä sangen vähän taideaistia ja makua, sillä näitä ei ole otettuna hintaluetteloon. Vanha aateli sitävastoin oli usein taipuva ihannetaiteisiin, joko siitä syystä, että se todellakin rakasti niitä, tahi siitä, että se niissä luuli löytäneensä jotakin erinomaisen soveliasta, millä peittää noita monia halkeamia sukukartanoiden muureissa.
Kun kauppaneuvos ja tähdistön jäsen Räyel salli vanhan ritarisalin jäädä alkuperäiseen kuntoonsa, tapahtui tämä hyvyydestä ja armosta tahi, oikeammin sanoen, ainoan poikansa toivomuksen täyttämisestä, joka oli ruvennut pitämään noista vaalistuneista ritarikuvista, mitkä olivat korkeiden seinien ainoat koristukset.
Me mainitsimme ilta-auringon paistaneen herraskartanon akkunoihin; ja kun ritarisalin akkunat olivat korkeammat kuin monien muiden huoneiden, on selvä itsestänsä, että auringon valoa virtasi runsaasti sisään ja leveni vanhanaikuisen ritarisalin kultanahkaisille seinäpukimille.
Nuot vanhat ritarit näyttivätkin sangen uljailta kullatuissa tamineissansa ja kirjavissa kypäritöyhtöissään. Näiden kunnianarvoisten miesten kuvat eivät kuitenkaan olleet ainoat esineet salissa, joita aurinko tänä iltana valaisi, sillä kiiltävän, kivikutoisen laattian keskellä seisoi pienenläntä, kahta henkilöä vasten katettu pöytä täynnänsä hopea- ja kristalliastioita, joissa oli runsaasti senlaisia herkkuja, joita varakkaan miehen keittiö, kellari ja ansarit voivat aikaansaada.
Muuan palvelija, jolla oli ollut paljon puuhaamista tuon komean pöydän ympärillä, lähestyi erästä toista, joka oli tehty marmorista ja jolla, paitsi lautasia ja karotteja kullatusta hopeasta, oli kello, jolla hän rupesi helistämään. Sen ääni oli niin kimakka, että sen olisi pitänyt kuuluman melkein koko huonekerroksen läpi. Arvellen soittaneensa kylliksi, asetti palvelija kellon sen tavalliselle paikalle ja meni tämän tehtyänsä pois ritarisalista.
Noin viisi minuutia sen jälkeen kuin palvelija oli mennyt, aukeni huonekerroksen sisimpään johtavat suuret ovet, ja ritarisaliin astui ihmispari olympialaisesta kauneudesta.
Tuo nuori miesi oli puettu valkoisiin, sotilaspukuun kuuluviin, housuihin ja lyhyeen, mustasta silkkisametista tehtyyn sivilinuttuun, joka oli runsaasti koristettu samanvärisillä silkkipunoksilla, ja oli omansa kaunistamaan upseerin muutoinkin erinomaisen pulskaa vartaloa.
Nuori tyttö taasen tarjosi tuon harvinaisen näyn solakasta, hoikasta vartalosta ja kasvoista, jotka, huolimatta niiden vaaleudesta ja tuosta hiukan himmeästä silmäyksestä, — seurauksia sekä mielen levottomuudesta että siitä väsymyksestä, jonka pitempi ja kiireellinen matkustus tuottaa senlaisiin matkoihin tottumattomalle henkilölle, — kuitenkin loistivat mitä viehättävimmästä neitseellisestä ihanuudesta. Hänen musta tukkansa, silitettynä otsan ympäriltä, valui ales niskasta kolmessa palmikossa. Sitävastoin oli hänen pukunsa sangen kohtalaisessa kunnossa. Hänen yllänsä oli nimittäin, ei enään ihka uusi nuttu tummanvihriästä villakankaasta, kiinni kaulaan asti pienillä kivihiilinapeilla. Tämä nuttu näytti jokseenkin pahoinmenneellä matkalla, josta seikasta voitiin päättää, että se, mitä tuolla kauniilla tytöllä nyt oli yllänsä, on koko hänen mukaanotettu vaatevarastonsa.
"Lemmittyni!" sanoi tuo nuori miesi, "minä olen, kuten näet, lähettänyt pois kaikki palvelijat, sillä minä tahdon itse tarjota sinulle… ei kukaan muu ele arvollinen palvelemaan minun Amandaani… kuulkaatte se, te ritarit Asplundan ikivanhassa ritarisalissa!"