"Niin, sen minä muistan."
"Silloin lensi eräs aate minun päähäni!"
"Niin, niin! sinä tahdoit ruveta näyttelijättäreksi… minä muistelen sinun maininneesi jotakin sinnepäin."
"Niin, minä tahdon, minun pitää ruveta näyttelijättäreksi!" huudahti
Amanda tuolla äänen lujuudella, joka oli hänessä niin omituinen.
"Minä hyväksyn sinun päätöksesi, Amanda!… sinä tulet viehättämään koko maailman, siitä olen minä varma… Minä näen jo juhlavaunut, jotka sinua kuljettavat!… minä kuulen sinua ympäröivän yleisön riemun… sinä tulet kunnioitetuksi, mainehikkaaksi!… Niin kaunis käsi, kuin sinulta on, ei voi muuta, kuin kietoa koko maailman sormiensa ympärille… Sinun menestymisesi malja ja sen kuuluisan nimen, jota sinä kerran tulet kantamaan!"
"Minun ahkeroimiseni malja, joiden palkkana on oleva sinun lempesi", vastasi tyttö, kilistäen kohteliaan kestitsijänsä kanssa ja sitten tyhjentäen lasinsa, jota tämä ei ollut laiminlyönyt kaataa täpötäyteen.
Eroitus miehen ja naisen kunnianhimolla on se, että kun miesi, tyydyttääkseen tätä ankarata himoa, uhraa kaikki, ystävänsä, lemmikkinsä, vaimonsa, lapsensa, näkee nainen siinä vaan välikappaleen ystävyyden ja lemmen saavuttamiseksi, edellinen ahmasee yksinänsä kaikki ne hedelmät, joita kunnianhimo viskaa hänen syliinsä, ja haalii vieläkin useampia samalla ahneudella kuin ennenkin; jälkimäinen ei ainoastansa jakele kanssansa niitä hedelmiä, joita hän on ko'onnut, vaan uhraa myöskin itsensä niiden ohella. Anna hänen voittaa hallitsijakruunu ja hän tulee laskemaan sen lemmikkinsä päähän tyytyväisenä, jos hän vaan saa olla tuona kainona, vaatimattomana kukkasena hänen rinnoillansa.
"Niin, Gustaf!" jatkot tyttö yhä enemmän haltioissansa, "minä tulen tutkimaan, ja sinä minua armaani, minun lemmittyni, tulet antamaan minun esteettä harjoittaa taidettani… Mutta kun minä kerta olen päässyt maaliin, ja kun sinä kuulet kaikkien kehuvan ja ylistelevän minua, silloin saat sinä olla ylpeä siitä, että sinulla yksin on koko minun lempeni… niinhän se on, Gustaf?… sinä olet tuleva kovin ylpeäksi Amandastasi?"
"Ylpeämmäksi kuin keisari, jota ympäröi kumartelevia kuninkaita", vastasi hän, nostaen jääalustalta sampanjan ja antaen sen helmet valua ales Amandan lasiin.
"Ja minä tulen palkitsemaan sinua tästä ylpeydestä, minä", jatkoi tyttö, "kaikilla niillä kukkasilla ja seppeleillä, joita minä voitan, tulen minä rientämään sinun luoksesi… niillä tahdon minä seppelöidä sinut!… ja sitten tahdon minä viedä sinut riemuitsevan yleisön joukkoon ja huutaa kaikille: häntä, häntä yksinään tulee teidän ylistää ja seppelöidä, sillä kaikki mitä minä olen, olen minä hänen kauttansa!"