"Oletteko venäläinen! Tukholmassahan kauppaneuvos vielä on?"
"Saattaa olla… mutta eilen oli hän sittekin vieraisilla naapurein tuona", lausui palvelija nauraen.
"Ja hänen äitinsä!" lausui vaimo, "kyllä se on totta, ettei kauppaneuvoksen vaimovainaja ole kaukana; mutta miten hän menettelisi, päästäksensä tänne kirkkomaasta, en minä tiedä."
"En minäkään, mutta luultavasti pitää luutnantti huolen siitä kuin kaikesta muustakin."
"Sehän on petosta tuota tyttöraukkaa kohtaan'"
"Te olette hupsu, mummo!… sehän vaan on petosta kun tehdään vääriä pankkosetelejä tahi kirjoitetaan toisten nimi velkakirjoihin."
"Ettekö luule näiden ruusujen jo riittävän hyväsesti?"
"Tässä on enemmän kuin tarvitaan eikä enempää ole ottamistakaan, joll'ei kellään ole halua noukkia okaita."
"Herra Jumala! mitä se oli?" huudahti vaimo.
"Mitä te nauvutte?"