"Kuka rohkenee nurista täällä?" ärjäsi päämies, lyöden puupalikalla kivipermantoon niin, että holvi kaikui; "kuka rohkenee esitellä holvirangaistusta ja kuka nimittää nupin menettämistä ainoastaiseksi?… Ettekö te siis tiedä, että ensimäisen luvun ensimäinen pykälä on muutettu, ja että minä olen tehnyt tämän muutoksen? ja eikö henkensä menettäminen ole ankarin rangaistus, kuin ajatella voi?… mitä arvelette, herraseni!"
Tuo nuriseva vastustaminen jatkui yhä, joka osoitti, etteivät lautamiehet olleet samaa mieltä puheenjohtajansa kanssa tässä asiassa.
"Tukantekijä [teloittaja] tänne!" huudahti päämies; "kuka on tukantekijänä tällä viikolla?"
Muuan vanki astui esiin, kantaen pitkää, puolen korttelin pituista pienaa.
"Vai niin, sinäkö se olet", lausui puheenjohtaja, tarkastaen hiukan ylenkatseellisesti teloittajan vartaloa; "sinä olet kehno tukantekijä… Kun sinun eilen piti nipsauttaa nikkari-OlIia, iskit sinä niin, että hän hypähti ylös ja huusi… Oletko koskaan nähnyt päättömän juoksentelevan ja huutavan?… Tiedätkö miten kävi Dyring'ille, joka oli tukantekijänä Upplannissa monta monituista vuotta sitten?… Kerran kun hänen piti katkaiseman kaulan eräältä peijakkaatta, iski hän kolme lyöntiä kaulan katkeamatta… Silloin käskettiin Dyring'iä itseään laskeumaan polvillensa ja eräs vasenkätinen kirkonmies astui esiin nipsauttamaan Dyriitg'iä… Dyring tiesi saavansa armoa, jos tuo vasenkätinen löisi kerrankin väärään, ja sen vuoksi naurahti hän sekä laskeusi polvillensa, samoinkuin laskeutaan päivällismakuulle… Vasenkätinen iski ja ensimäisellä lyönnillä vieri Dyring'in nuppi neljä kyynärää hänen ruumiistansa… Silloin ei Dyring enään nauranut ja hän makaa päivällistänsä vielä nytkin… Minä näen sinusta, tukantekijä, että sinulle kävisi samoin kuin Dyring'illekin; mutta koska minun tulee sinua sääli, tahdon minä itse kestittää kivikaurista, näyttääkseni sinulle, sinä raukka, ja kaikille muillekin, kuinka on meneteltävä päästäkseen oltermanniksi hyvin luvallisessa tukantekijän ammatissa… Laskeu polvillesi, kivikauris, ja antakaatte tänne omenaveitsi [piilu]."
Sitte tempasi hän pienan vakinaisen tukantekijän kädestä. Tuomittu laskeusi virkkamatta sanaakaan polvillensa ja asetti sitte päänsä patjalle.
"Pois tieltäni, että saan tilaa!" huudahti päämies ja huiskutteli ympärillensä pienalla niin, että kaikkein täytyi vetäytyä takaperin.
"Hyvin, hyvin! eläköön päämies!" huusivat kaikki, jotka nyt rupeisivat myöntymään tuohon omatekoiseen holvila'in ensimäisen luvun ensimäisen pykälän muutokseen.
Nyt korotti päämies tuota hirmuista pienaa — kova temäys kuului — rangaistava ei huutanut, eikä kavahtanut ylös, vaan makasi kuin kuollut patjalla.
Yleinen mieltymyshuuto kaikui holvissa.