"Heittiöt!… koska tulen minä onnistumaan saada lakia ja oikeutta voimaan teidän keskuudessanne!… Kun minä tuomitsen ankarasti, sanotaan minun tuomitsevani liian lempeästi, ja kun minä tuomitsen lempeästi, pidetään sitä ankarana… Vaiti, sanon minä! tahi kaikkien palavien tulikivijärvien nimessä, jotka teitä odottavat, vannon minä juoksettavani hillan [veren] teidän sydämistänne, ettei niinkään suurta pisarata jää jäljelle, jotta voisi kostuttaa iilimadon poikasenkaan hammasta!… Kun on kysymyksessä valmistaa pitoja käymälavalla [murhata joku maantiellä], silloin ei kukaan teistä ujostele… mutta kun on kysymys saada uppiniskaista tottelemaan, silloin märisitte te kuin lapset saadessaan ensimäisen sokuripalansa [selkäsaunansa]… Sentähden rukoilen minä paholaista aamuin silloin, että hän panisi teidät käymään sukankutimissa [käsiraudoissa] ja sukissa [jalkaraudoissa] siksi, kunnes tulisitte kaikki mestauspaikalle, jonka minä toivon tapahtuvan niin pian kuin mahdollista."
Tämä oli sydämen kaunopuheliaisuutta, joka myöskin tunki sydämiin, sillä se alamaisuuden äänettömyys, mikä nyt huomattiin joka taholla, ilmaisi valkoisen revon menettäneen asiansa.
"Minä vetoan, minä ilmoitan tyytymättömyyteni!" huudahti tuomittu tuskallisesti.
"Kenen luona?" kysyi päämies.
"Kummassakin vankitarhassa", vastasi tuomittu.
"Sen saat tehdä… mutta tuomio tulee sittenkin pantavaksi täytäntöön… Kuitenkin, katsoen sinun entiseen veljelliseen ja kiitettävään käytökseesi, tahdon minä, osoittaakseni sinulle ystävyyttäni ja kunnioitustani, itse olla turkkurille avullisna tuomion toimeenpanemisessa."
Ei tämäkään ystävyyden ja kunnioituksen osoite näyttänyt rauhoittavan tuomittua, joka huolimatta hänen vastaväitteistänsä ja rinnustelemisistansa nyt laahattiin erääsen syrjäpaikkaan holvissa.
Tuon onnettoman pää ja olkapäät puristettiin hänen polviensa väliin niin, että hänen ruumiinsa sai pallon muodon. Näin sidottuna ripustettiin hän holviin pää alespäin. Tähän hirveään asemaan jätettiin hän koko yökaudeksi.
Senlainen on n.s. holvirangaistus. Tämän kauhean kidutuksen suhteen, jota tavallisesti seuraa selkäsauna, on vangeilla niin suuri hirmu, että he, voidaksensa välttää sitä muuton kautta toiseen holviin, usein tekevät rikoksia, joista seuraa kuolemanrangaistus, esim. päällysmiesten haavoittamista puukolla j.n.e…
Eipä aivan harvoin käy niinkin, että se, joka kärsii holvirangaistuksen, menettää henkensäkin; mutta silloin ripustetaan hän vaan kellumaan johonkin holvin nurkkaan ja sitte sanotaan hänen surmanneen itsensä.