"Oivallisesti… missä rääsynkerääjä on?"
"Hän seisoo tuolla."
"Joudu sanomaan hänelle, että hän, kun vanginvartijat tulevat tuomaan ruokaa, jollakin tavalla viivyttää tovereja, sill'aikaa kuu me otamme ruokaosamme."
"Sen teen," vastasi kivikauris ja meni pois päämiehen luota.
Tämä jäi seisomaan samalle paikalle, silmäillen tarhasta johtavaa suljettua porttia, jonka korkean ja vahvan aitauksen yläpuolella synkkä syystaivas kaarehti.
Portti aukeni, ja neljä vanginvartijaa astuivat vankitarhaan, kaksi kantaen leipäkaukaloa ja kaksi kaukaloa, jossa oli leikeltyjä, laukkaisia sillejä. Kaksi vahtisotamiestä oli vanginvartijain turvana.
Kivikauris riensi silmänräpäyksessä leipäkaukalon kantajain luokse, sill'aikaa kun muut vangit, seisoen piirissä rääsynkerääjän ympärillä, kuultelivat hänen puhettansa.
"Oh, kylläpä sinulla on kiire", muistutti eräs vanginvartija.
"Aina sinä rynkäät ensiksi esille", lisäsi toinen.
"Se tulee siitä, että minä aina olen nälkäisin", vastasi kivikauris, kiinnittäen silmäyksensä leipiin, jotka olivat ladottuina pyramiidin muotoon.