"Hyvin mahdollista… Noh, millä tavalla aijot nyt ansaita itsellesi tämän puoltosanan?"
"Jos jonakin aamuna tapahtuisi, että ensimäisessä vahtitarkastuksessa ei olisi noissa seitsemässä vankiholvissa muita kuin hiiret jäljellä, mitä, herra päällikkö, silloin sanoisitte, jos saan suurimmassa nöyryydessä luvan kysyä?"
"Minä sanoisin, että piru tulee viemään teidät joka miehen karvoineen päivineen… Mutta, Jumala paratkoon, eipä se suinkaan silläkään tavalla käy… minä taidan saada tuskitella teidän kanssanne vielä monta aikaa."
"Josko piru tulisi meidät viemään, liene vielä epävarmaa; mutta varmaa on, että se kumminkin Veisi armollisen herra päällikön", Vastasi Broms.
Päällikkö rypisti kulmakarvojansa ja aikoi antaa vangille soveliaan nuhteen hänen rohkeasta lauseestansa, mutta aprikoiden, ettei rauhan aikana voi ajatellakaan linnan päällikköä, jos ei ole linnanvankeja, hillitsi hän vihansa.
"Siis on taas joku karkaamisyritys kysymyksessä?" sanoi hän.
"Ensiksi kapina ja sitte karkaaminen, herra päällikkö", ilmoitti Broms.
"Kapinakin?"
"Niin."
"Hullutuksia, poikaseni!… sataviisikymmentä aseetointa vankia nostasivat kapinan yli neljänsadanmiehistä vartiaväestöä vastaan, sen sinä olet saanut väärästä korvasta."