"Ja vapaudesta myöskin… kyllä kaiketi… minä tiedän suurien herrain lupaukset… mutta antaakseni kuitenkin herra päällikölle uuden todistuksen minun rehellisestä tarkoituksestani, tahdon kiinnittää herra päällikön huomiota erääseen toiseen asiaan."
"Ja se on?"
"Se on, että jos vangit tänä iltana onnistuvat pääsemään linnasta, jota minä pidän varmana, ei ole kuitenkaan yhtä varmaa, että he pääsevät saaresta… Venheittä on heidän mahdotoin päästä täältä… Minä neuvon siis herra päällikköä pitämään tarkkaan silmällä, ettei venheitä pääse rantaan… Meiltä ei puutu ystäviä linnan ulkopuolellakaan."
"Vai niin, te olette varustaneet venheitäkin… sepä oli sangen varovasti."
"Selväähän on, että kun päätetään tehdä jotakin tärkeätä, ei jätetä mitään kesken… Varovaisuus on vangin jokapäiväinen leipä!"
"Ehkä sinä myöskin tiedät mille paikoille venheet laskevat maalle?"
"Totta kaiketi, armollinen herra päällikkö!"
"Minä otan niistä kyllä selvän, ole sinä varma siitä, sinä!"
"Ei, se käy jokseenki vaikeaksi, sillä nyt on uusikuu iltaisella."
"Mutta minua kummastuttaa yksi seikka, sinä rehellinen ryöväri!" lausui päällikkö.