"Hoh, perkule?" huudahti Broms ja näytti hämmästyneeltä.
"Minä tiesin jo eilen, että tänä iltana kello kahdeksan aijotaan tehdä karkaamisyritys linnasta."
"Neljältä eri haaralta?"
"Aivan niin… ja ymmärräthän, että minä jo olen pitänyt Varokeinoja tehdäkseni sen yrityksen mitättömäksi."
"Sen voin kyllä ymmärtää… mutta mitä minä en ymmärrä…"
"On kuinka minä olen saanut sen tietää", keskeytti päällikkö; "ole siis vakuutettuna, ett'et sinä eikä sinun toverisi voi yrittää mitään, josta en minä saisi tietoa."
"Siinä tapauksessa on minulla ollut suotta puuhaa", arveli vanki, nähtävästi sangen alakuloisena.
"Varmaankin… mene siis matkoihisi siksi!… sinä olet aikonut jättää meidät, mutta heitä se ajatus, poikaseni!"
"Kuitenkin huomaa armollinen herra päällikkö, että mitä minä olen lausunut, ei ole ollut sanottu halusta tehdä itseäni hauskaksi, kuten herra päällikkö ensiksi luuli."
"Niin, Jumala paratkoon, kyllähän minä sen huomaan."