"Minä olen opettanut häntä kirjoittamaan ja lukemaan, herra… johan sekin on jotain, luulen ma."
"Eikö tytöllä ole vanhempia?"
Kerjäläinen vastasi seuraavilla sävelillä operasta "Erakko, tahi isän sydän:"
"Äitini ma tunnen, näetse,
Tuntematoin isäni on,
Vaan ett' oil he ystävät, se
Tott' on, lempo olkohon!"
"Missä se tyttöraukka on?" kysyi Alm, jota karmi ajatellessansa senlaista opettajaa.
"Hän on läheistössä, herra!"
"Tässä huoneuksessako?"
"Niin, herra!"
"Kenen luona?"
"Äitinsä varjon luona."