"Sangen keskinkertainen laulaja", huomautti Alm, nyhjäten ystävänsä kylkeen.
"Se on herra Gold, tiedätkö", vastasi tämä; "hän, jolla on teaatterin taloudelliset puuhat hoidettavana… hän on ollut kassan hoitajana eräässä suuressa kauppahuoneessa Hampurissa… kelpo mies, tiedätkö, tekee aina kauppaa minun luonani ja maksaa aina puhtaalla rahalla."
"Hirveätä!" huokasi tuo tuntehikas Amélie; "kuinka voi tappaa miestänsä senlaisessa silmänräpäyksessä!"
"Semmoisia miehiä saattaa olla!" vastasi hänen ystävättärensä, joka oli muutama vuosi vanhempi Amélie-mamsellia.
Raimond.
"Viha ja kosto haudan kaivatti,
Joka nyt saapi saalinsa.
Pimeyden voimat Luciaa johti:
Murhe se sokais hänen aatteensa."
"Hyvin!" jatkoi Alm'in ystävä; "nyt juuri tulee Lucia… Oikein on ihastuttavaa nähdä Olivia Heuser'ia hulluna!"
Raimond.
"Hään tänne lähestyy; poloinen uhri-parka!"
"Nyt taputtakaamme käsiämme niin perkeleesti", sanoi pikkukauppias, tehden itsensä valmiiksi.