"En."
"Eikö hänen seurassansa tavallisesti lähde ketään teaatterista?"
"Ei."
Näiden kysymysten ja vastausten ajalla katseli ajomies alituisesti vasempaan, samoin kuin hän äsken oli katsellut oikeaan. Tästä oli selvää, että hän pelkäsi näyttää kysyjälle kasvojansa.
Alm alkoi siis tarkemmin tähystellä ajomiestä. Joku toinen olisi heti meidän revisorimme sijassa saanut sen huomion, että se isäntä, joka oli pestannut itsellensä senlaisen ajomiehen kuin tuo harvapuheinen möhkäle oli, joka tällä hetkellä rehenteli kuskilaudalla, ei osoittanut mitään erinomaista halua säälimään hevoisiansa eikä ajopeliänsä, vaikka ne olivat hänen omansakin.
Alm sai osaksi saman huomion, mutta hän vapautti isännän kaikesta edesvastauksesta.
"Mikä sinun isäntäsi nimi on?" kysyi hän kuitenkin.
"Mikäkö hänen nimensä on?"
"Niin, mikä hänen nimensä on?"
"Miksi tahtoo herra välttämättömästi tietää sitä?"