Mutta kerjäläinen sanoi:
"Ja jospa oletkin minun Jumalani ja herrani, jakelet sinä kuitenkin väärin hyvääsi maan päällä, sillä toisille annat sinä kaikki, toisille et mitään, ja sentähden en huoli sinusta kummiksi pojalleni."
Sitten meni kerjäläinen vieläkin syvemmälle metsään, itkien ja valittaen entistä katkerammin.
Silloin kohtasi häntä toinen miesi, mutta sen miehen silmät kiiluivat kuin hehkuva sysi ja hänen hivuksensa liehuivat kuin tulenliekki myrskyssä.
"Ukkoseni! miksi itket niin katkerasti?" kysyi miesi, ja hänen äänensä oli kuin rajutuulen, kun se tunkee jonkun ikivanhan raunion halkeamain läpi.
Silloin vastasi kerjäläinen:
"Herra! ei kukaan tahdo ruveta kummiksi minun vastasyntyneelle lapselleni, ja sentähden itken minä näin katkerasti."
Silloin sanoi miesi:
"Jos ei sinulla ole muuta itkettävää, tahdon minä ruveta kummiksi vastasyntyneelle lapsellesi."
"Kuka sinä sitten olet?" kysyi kerjäläinen.