"Mutta te unohditte sen, herra tähdistön jäsen!… Vaan jos korkeasti syntynyt kreivi se ja se, tahi paroni se ja se, kutsuisi teitä pelaamaan Viira-peliä, tahi syömään ostronia, sitä te ette unohtaisi… Se on, kuten aina olen sanonutkin, että velvollisuuden ja kohtuuden tunteella ei ole sijaa ylhäisen miehen muistikirjassa."
"Lakatkaa! te otatte minusta hengen!" tuskaili tuo vanha miesi.
"Kumpi hyvänsä noista äsken mainituista seikoista olisi voinut tapahtua", vakuutti kerjäläinen, "ja minä melkein olen kylläkin julma paheksumaan, ett'ei kumpaakaan näistä kuitenkaan tapahtunut, sillä kunnon löylytyksen olette te sittenkin ansainneet, herra presidentti ja tähdistön jäsen!"
"Miesi!" huudahti presidentti, menettäen malttinsa; "tahdotteko sanoa minulle, josko hän elää, vai josko hän on kuollut!… ja jos hän elää, missä on hän? kuinka voin minä löytää hänet?"
Kerjäläinen oli vaiti hetkisen. Luultavasti neuvotteli hän itseksensä, Vieläkö hänen pitäisi kau'emmin pitämän tuota ylhäistä herraa kidutuslavalla, vai tehdä vihdoinkin laupeus oikeuden asemesta.
"Tunteeko herra presidentti erästä revisoria nimeltä Alm?" kysyi hän vihdoin.
"Revisori Alm?… minä en tunne ketään sen nimellistä henkilöä."
"Vai niin, te ette tunne revisori Alm'ia… senpä minä kyllä luulenkin… Revisori Alm on tavattoman kunniallinen ihminen."
"Tietääkö se henkilö jotakin tytöstä?… Voiko hän antaa minulle joitakin tietoja hänestä?"
"Tunteeko herra presidentti sitten erästä kauppaneuvosta nimeltä Räyel?"