"Kyllä minä kauppaneuvos Räyel'in tunnen."
"Vai niin, te tunnette kauppaneuvos Räyel'in… senpä minä kyllä luulenkin… Kauppaneuvos Räyel on tavattoman suuri konna."
"Mitä rohkenette te sanoa!… oletteko menettäneet järkenne, miesi!"
"Siinä tapauksessa olette te myöskin tuttu kauppaneuvoksen pojan kanssa?" jatkoi maisteri kysymyksiänsä, huolimatta presidentin Vastalauseista.
"Mitä on kauppaneuvoksella ja hänen pojallansa tekemistä tämän asian kanssa?" kysyi presidentti.
"Erinomaittainkin tuolla jälkimäisellä", vastasi maisteri; "kumpaisella näistä nimistä tahansa voidaan avata lukko siihen salaisuuteen, jonka perässä te hääräätte… Mutta minä sanon teille edeltäpäin, että näiden molempain nimien välillä on melkein sama eroitus kuin avaimen ja tiirikan välillä… Valitkaa nyt, mikä niistä vaan parahiten soveltuu teidän kädellenne… Minä olen nyt sanonut kaikki, mitä minä tahdon sanoa ja minä olen lörpötellyt paljoa enemmän, kuin minulla on tapana tehdä, asiassa, joka ei ylimalkain minuun koskekaan… Kiittäkää te Jumalata, että minä jo olen sanonut näinkin paljon!… Mutta minä olen tavattoman helläsydäminen tänään."
"Te luulette siis, että revisori Alm…"
"On avainko?… onpa niinkin, herra presidentti."
"Ja että luutnantti Räyel…"
"On tiirikkako?… se on varmaa kuin pieni kirje."