Silloin sanoi kerjäläinen:
"Niin, sinä te'et kaikille yhtä oikein, köyhälle samoin kuin rikkaallekin, ja sentähden otan minä sinut kummiksi pojalleni."
Ja siten seisoi kuolema kerjäläisen pojan kummina. Mutta kasteen jälkeen vei kuolema kerjäläisen syrjään ja lausui hänelle näin:
"Kun poikasi on täyttänyt viisitoista vuotta, ota hänet mukaasi siihen paikkaan metsässä, jossa me ensin tavattiin, sillä silloin tahdon minä antaa hänelle kumminlahjan."
Niin kasvot kuoleman ristipoika ja tuli pulskaksi nuorukaiseksi ja kun hän oli täyttänyt viisitoista vuottansa, otti isänsä hänet mukanansa metsään samaan paikkaan, jossa hän ensi kerta oli tavannut kuoleman.
Ja kuolema tuli, kuten sovittu oli, ja lausui ristipojallensa nämät sanat:
"Minä toivon sinun rupeavan lääkäriksi, sillä lääkärit ovat minulle rakkaat ja minä annan sinulle voiman osata varmaan edeltäpäin sanoa, josko sairas paranee vai ei, sillä nähdessäsi minut seisovan sairaan jalkapuolella, tulee hän paranemaan, vaikka olisi ollut kuinka sairas hyvänsä; mutta jos näet minut seisovan päänpuolella, kuolee hän välttämättömästi, eikä mikään keino voi silloin temmata häntä minulta. Tämä on se kumminlahja, jonka sinulle annan ja se tulee tuottamaan sinulle onnea."
Sitten läksi kuolema matkoihinsa ja kerjäläinen vei poikansa kotia.
Ja kuoleman ristipojasta tuli sangen taitava lääkäri maakuntaan ja muihinkin maihin, sillä kun hän sanoi, että sairas tulisi kuolemaan, kuoli se, ja kun hän sanoi, että sairas tulisi parantumaan, parantui se.
Silloin tapahtui että valtakunnan ylimäinen ministeri sairastui niin kovin, että kaikki toivo hänen parantumisestansa oli mennyt, ja kun kuoleman ristipoika astui sairaan huoneesen, näki hän kumminsa seisovan sairaan päänpuolella, ja silloin sanoi ristipoika, että sairas tulisi kuolemaan.