"Mutta niin hyvin varustetussa huoneessa, kuin hänen on, löytyy luultavasti paljon jäljelläkin, joka ei ole halveksittavaa… Muistapa vaan, että hänen luonansa saattaa viipyä kokonaisen illan ja yönkin häiritsemättä, ja sehän mahtane olla mukavampaa kuin täällä viruminen ja ilmaa haukkaaminen sekä muurahaisten korviinsaaminen… Mutta tiedätkö, mitä me tulemme tekemään, saatuamme täyteen vatsamme ja lakkarimme?"
"Se ei koske minuun."
"Me sytytämme huoneen tuleen."
"Sinäpä sanoit jotakin!" huudahti Broms, nousten äkkiä istuvallensa; "sepä oli tulinen miete, veliseni!"
"Se tulee opettamaan sitä herra-hyvää toisen kerran pysymään kotona vieraita saadessansa", arveli kuritushuoneenlainen.
"Sinä olet Långholm'in kunnia… minun pitäisi suuteleman sinua, sinä kunnon kehveli!"
"Siis rivakkaasti matkaan!" huudahti Långholm'in kunnia, nousten seisovillensa maasta ja heittäen nuttunsa käsivarrelleen; "pian tulee hämärä, ja minä luulen ilotulituksen tulevan näyttämään somalta."
"Vaiti!… taaskin tulee joku tiellä", ilmaisi Broms, nyhjäisten toveriansa kylkeen.
"Minä luulen… kyykistykäämme maahan."
"Se on joku ratsastaja… hevosen kaviot kopsavat vastahiekoitetulla tiellä… varmaankin joku rakuuna… minä kuulen sapelintupen lompsavan hevosen kupeisiin."