"Niin, teitä minä etsin."
"Mahdotonta!"
"Te mahdatte huomata, suloisin neitsyt", lausui upseeri kamarineitsyelle, "että minulla on jotakin kahdenkesken puhuttavaa teidän mamsellinne kanssa."
"Mari jää sisään!" käski Amanda ja lähestyi sitten, hehkuvana suuttumuksesta mutta arvollisuudella tuota odottamatonta, mutta raivoisaa vierasta.
"Noh, niin, jääköön hän sisään!" sanoi Räyel; "mielelläni minun puolestani ja myöskin vahingotta teille, jos hän, nimittäin ei ymmärrä ruotsia."
Amanda antoi merkin kamarineitsyelle, joka oukamustuneena ja hämmästyksissään meni huoneesta, ei kuitenkaan heittämättä syrjäsilmäystä tuohon nuoreen sotilaaseen, jonka loistava virkapuku, kaunis vartalo ja säännölliset kasvot näyttivät järin olevan hänen mieluisiansa.
Tämän poismentyä alkoi Amanda vakavalla äänellä:
"Herra luutnantti, minä arvelen teidän jo jäljestäpuolenpäivänä tavanneen teidän isänne, kauppaneuvoksen?"
"Niin, minä olen tavannut isäni", vastasi Räyel, hiukan hämillänsä hänen vakavasta ryhdistänsä.
"Ja että te siis tiedätte tuloksen hänen täälläkäynnistänsä edelläpuolenpäivänä?"