"Senlaisia jänishousuja, pelkureja, pensasritareja!" huusi tuo pieni mies, "kokonainen tusina pitkiä roikaleita, eikä heillä sittekään ole rohkeutta juosta tuohon huoneeseen, jossa parhaillaan varastetaan, ryöstetään ja murhataan!"
Alm katseli hämmästyneenä tuota pientä miestä, jonka hän tunnusteli jo ennenkin nähneensä.
"Joutukaa, herra!" jatkoi tämä, "tuolla ylhäällä on suurin konna, kun koskaan on pistänyt puukkoa kylkiluiden väliin!"
"Ei, minä en erehdy!" huudahti Alm ja kaappasi lujasti kiinni tuohon pieneen mieheen; "tulkaa tänne, mieskullat, pitämään tätä kiinni… hän on taskuvaras ja karannut linnan vanki!"
Palvelijat, jotka jo olivat suutuksissansa tuon pienen miehen epäkohteliaista haukkumasanoista, eivät viivytelleet ryhtyä hänen kimppuihinsa, huolimatta hänen kiivaista vastalauseistansa ja monista vakuutuksistansa.
Samassa kuului paviljongista aseiden kalsketta ja huuto erilaisilla äänillä.
"Oi, Jumalani!" huudahti Alm säpsähtäen ja tempasi itsellensä kirveen erään palvelijan kädestä sekä ryntäsi paviljonkiin yläkerran portaita myöten. Hänen perässään riensivät useimmat palvelijoista, sillävälin kuin muut pitelivät kiinni tuota vahakangaspäähineellä varustettua miestä.
Päästyänsä etehiseen huomasi Alm erään miehen puukko kädessä uhaten Amandan kamarineitsyttä, joka pyristeli laattialla sidottuna käsistänsä ja jaloistansa.
Alm'in kirveentakan tapaamana tuupertui miesi laattialla päästämättä vähintäkään ääntä itsestänsä, jonka jälkeen edellinen silmänräpäyksessä ryykäsi salin ovea vastaan.
Tuskin oli Alm temmannut auki tämän oven ja laskenut jalkansa kynnykselle, kun jättiläisentapainen henkilö ryntäsi sisältäpäin häntä vastaan verinen puukko kourassansa, mutta ennenkuin jättiläinen oli ennättänyt päästä häneen kiinni, horjui hän takaperin uudesta Alm'in kirveen antamasta iskusta. Mitä sitkeimmän vastarinnan perästä lannistui jättiläinen vihdoinkin ylivoiman alle.