"Mitä sinä tarkoitat?" kysyi häneltä Alm seuraten silmillänsä hänen sormeansa.
"Vaiti!" jatkoi hän yhtä hiljaa; "minä kuulin jonkun olevan liikkeessä."
"Missä?"
"Tuolla portin sisäpuolella."
"Sisäpuolellako?"
"Niin… Jumalan nimessä, herra, juoskaamme matkoihimme."
"Sinä erehdyt, lapsukaiseni!"
"En, siellä on mylläri, herra!" kuiskasi tyttö; "hän seisoo portin takana väijymässä!"
Sitten tarttui hän kummallakin pienellä kädellänsä Alm'in käteen ja alkoi vetää häntä pois tästä paikasta.
Alm antoi hyvällä taluttaa itsensä pois, sillä tytön pelko oli hiukan tarttunut häneenkin, ja sitäpaitsi huomasi hän tarkemmin mietittyänsä, että ei ainoastansa henki, vaan käsivarsi tahi säärikin oli paljoa suuremmasta arvosta kuin komein sateenvarjo maailmassa.