Mutta mylläri ei jäänyt nopeudessa edelläjuoksijastansa jälkeen, johon tuli lisäksi, että hän, lukuunottamatta hänen tänlaisiin ruumiinharjoituksiin sopivampaa pukuansa, myöskin tunsi paljoa tarkemmin tuon vaarallisen kilpajuoksuradan.
Jos joku ristitty ihminen olisi nähnyt näiden kahden miesten hyppivän kallioiden välissä, väliin synkimmän pimeyden peittäminä, väliin niin kirkkaan salaman valaisemina, että he olivat kahden tuli-ihmisen näköiset, olisi hän tankannut "Isämeitäänsä", jollei hän Olisi tullut mykäksi säikähdyksestä.
Alm oli tosin päässyt hiukan edelle; mutta koska hän juostessansa koetti riisua pois sekä kalossit että nuttunsa joka hänelle onnistuikin, vähensi hän täten vauhtiansa jäljestäjuoksijan suureksi eduksi.
Eikä viipynytkään kauan, ennenkuin Alm kuuli vainoojansa läähättävän henkimisen ja alastomien leveiden jalkojen lapsuttavaa ääntä kalliota vastaan. Kiivaasti rientää nopea hirvi, mutta kiivaammin ahdistava paarma.
Läähättävä ääni kuului yhä lähemmältä
Takaa-ajettu tunsi kylmän hien jäähdyttävän niitä kuumia pisaroita, joita tuo raju juokseminen oli puristanut hänen otsansa huokoisista ja nuot muutoin niin vankat keuhkot alkoivat vähitellen kieltää juoksevalta tarpeellista apuansa.
Alm kompastui ja lankesi suin päin erääseen kiveen, joka oli hänen tiellänsä, ja jota hänen silmänsä pimeässä ei ollut huomannut.
Mutta ehkä tämä lankeaminen pelasti sillä kertaa hänen henkensä, sillä mylläri, joka jo oli niin likellä, että hänen kirveensä milt'ei pyyhkäisi pakenijan niskaa, ei voinut pysähyttää omaakaan vauhtiansa niin äkkiä, kuin hän olisi tahtonut, vaan kaatui kuperkeikkaa nurin niskoin langenneen yli.
Tällä tavalla pääsi tosin tuo raivoisa Broms joitakuita kyynäriä vastustajansa edellekin; mutta kirves luiskahti hänen kourastansa, ja itse satutti hän otsansa kallioon niin, että hänen silmänsä näki tuhansittain tähtiä ja auringoita.
Alm, joka suureksi iloksensa kuuli ei ainoastansa kuinka kirves vieri ales pitkin kallion reunaa, vaan myöskin kuinka mylläri ilmaisi mielipahaansa mitä kauheimmilla kirouksilla, oli taaskin pian jaloillansa; mutta samassa onnistui myllärillekin tulla ales niistä tähtitarhoista, joihin hän äsken oli tullut nostetuksi, ja hänkin seisoi yhtä nopeasti jaloillansa.