Kumpikin seisoivat nyt vastatusten, ainoastansa se kivi välillänsä, joka oli matkaansaattanut kumpaisenkin lankeamisen; vaan ei kumpikaan näyttänyt kumminkaan tällä silmänräpäyksellä olevan halukas liikahtamaan paikaltansa, vaan sivelivät he sen sijaan omia polvilumpioitansa ja sääriluitansa, ikäänkuin vakuuttaiksensa, ett'ei mikään näistä ollut mennyt mäsäksi tahi saanut vikaa lankeamisen kautta.

Kentiesi tunsi kumpikin itsellänsä olevan tarpeen hengähtää tuon rajun kilpajuoksun jälkeen Skinnarvik'in kallioiden välissä.

Alm, joka huomasi, että sotalakko ei tulisi olemaan pitkällinen, käytti tätä hyväkseen riisuaksensa pois nuttunsa ja hellittääksensä hiukan housunkannattimiansa, jotka ahdistivat hänen kaarevasti muodostunutta rintaansa.

Nyt pääsneenä näistä esteistä, tunsi hän itsensä hilpeäksi ja raikasmieliseksi, sillä hän luotti ruumiinvoimiinsa ja etenkin voimistelutaitoonsa, vaikka ei hän tähän asti ollut käyttänyt kumpaakaan näistä muissa tilaisuuksissa kuin noissa olympialaisissa harjoituksissa Ling'in voimisteluhuoneessa, jolloin hän milt'ei aina oli päässyt kilpatoverinsa voittajaksi.

Clementtein raivoaminen hänen ympärillänsä auttoi myöskin lisäämään hänen rohkeuttansa. Tottunut sotilas tietää, kuinka hänen rintansa paisuu ja silmä suurenee torvien soidessa, rumpujen rämistessä, kanoonein ja kiväärein paukkuessa. Kuinka paljon enemmän tämä tapahtuukaan myrskyn raivotessa, ukkosen jyristessä ja taivaan salamoimistansa salamoidessa!

Mitä Alm oli aavistanut, tapahtuikin.

Mylläri, huomattuansa mielihyväksensä jyhkeäin nyrkkinsä onnellisesti kestäneen kallion kovuutta, kiinnitti taaskin saaliinhimoiset silmänsä vastustajaansa ja alkoi sitten liikuttaa rumaa ruumistansa eteenpäin silminnähtävällä aikomuksella tehdä ratkaisevan päätöksen asiassa.

"Oletko sinä laisinkaan uinut viime kesänä?" kysyi hän lähestyessänsä.

Alm oli vaiti, pitäen tarkasti silmällä vihollisensa liikkeitä niin paljon kuin tämä oli hänelle mahdollista, sillä kun salama sammui, ympäröi heitä kumpaakin mitä synkin pimeys.

"Jos et ole sitä tehnyt, poikaseni!" jatkoi mylläri, "saat tehdä sitä nyt… Tiedäthän Mälarijärven olevan juuri meidän kohdallamme?"