"Minä tyydyn sataan pankkoriksiin, jos minä nimittäin vast'edes, samoinkuin tähänkin asti, saan teidän apuanne soitanto- ja piirustus-opetuksessa."
"Aivan mielelläni!… Kiitollisuudesta, koska te my-nnyitte minun toivomukseeni, tulen käyttämään opetukseen yhden tunnin enemmän päivässä kuin ennen on ollut tavallista… oletteko, rouva, tyytyväinen siihen?"
"Minä kiitän teitä… asia on siis päätetty."
"Kättä siihen… kas niin, rouvaseni!… tuo turvatoin lapsi ei ole siis enään äitiä vailla!" lausui kamarikirjuri, hykerrellen käsiänsä ilosta.
"Yhtä vähän kuin hän täst'edes tulee olemaan isääkään vailla", lisäsi koulunjohtajatar, silmäillen liikutuksella tuota nuorta miestä.
"Teillä on hyvä sydän, rouva Grå!"
"Ja teillä, herra Alm, on enkelin sydän!… Jumala siunatkoon teitä kaikesta siitä hyvästä, jota te jokapäivä te'ette!"
"Vielä kerran, kiitoksia, tuhansia kiitoksia siitä, että olitte valmis ottamaan huostaanne minun pienen kasvattityttäreni!"
"Oi, että saisitte hänestä kunniaa, herra sihteeri!… minä toivon sitä saavamme."
"Jumala suokoon sen!… se olisi vähin, jota teidän jalomielisyytenne on ansainnut."