"Jalomielisyyteni?… ah! nimittäkää sitä pelkästänsä ihmisyydeksi!…
Kätenne, rouvaseni!"
Nuot hyväsydämiset ihmiset ojensivat kätensä toinen toisillensa jalon te'on vahvistukseksi ja kun he käänsivät kasvonsa toisistansa, tapahtui tämä, pyyhkiäksensä pois kumpikin kyyneleensä, joka oli vierinyt ales heidän poskipäillensä.
Mutta Jumalan enkelit pilvissä, jotka tällä hetkellä katselivat kuvaansa näissä kyyneleissä, eivät kääntäneet heistä pois loistavia kasvojansa.
Kahdeksas luku.
Opettaja ja opettajatar.
Tämän jälkeisenä jälestäpuolenpäivänä istui Alm, kuten tapansa oli yksinänsä kamarissaan kolmannessa kerroksessa eräässä itäisessä pitkäkadun varrella nimenomaisessa kaupungissa olevassa huoneuksessa, viivoittamassa klaveerin nuottia, sillä hän oli soitannon opettaja useoissa koukuissa sekä eteläisessä että pohjoisessa kaupunginosassa.
Ovelle tehdyn naputuksen ja sisäpuolelta tulleen kehoituksen jälkeen avaamaan sitä, astui rouva Grå kirjurin huoneesen.
Iloisena kiiruhti Alm työstänsä häntä vastaan.
"Minun tieni johti pohjoispuolelle kaupunkia jälkeenpuolenpäivänä", lausut rouva, istuttuansa kohtalaiseen mutta puhtaaseen sohvaan, johon Alm kohteliaasti oli johtanut häntä, "enkä minä voinut vastustaa kiusausta tulla teidän luoksenne, herra sihteeri, puhuakseni…"
"Puhuaksemme meidän kasvattityttärestämme", keskeytti häntä Alm; "mikä kohteliaisuus teiltä, rouvaseni!… jospa tietäisitte, kuinka iloiseksi te te'ette minut!… Noh, mitä pidätte te hänestä?"