"Mutta ehkä herra sihteeri ei ole ollut kotona sitten aamun?"
"Minä olen ollut kotona koko jälkeenpuolenpäivän ja tulen nyt juuri kotoani."
"Sittenpä minua kummastuttaa… ei voi olla epäilemistäkään, ettei herra sihteeri saisi takasin sateenvarjoansa, koska miesi näki niin paljon vaivaa saadaksensa tietää sateenvarjon omistajan nimen ja missä hän asuu… Minä arvelen että hän tulee huomena… Siis ei taida kaupasta tulla mitään tällä kertaa, joll'ette suvaitse ostaa jotakin muuta kuin sateenvarjoja."
"Mutta… mutta eikö miesi sanonut mitään muuta?"
"Mitä muuta olisi hänen pitänyt sanoman?"
"Eikö hänellä ollut… punakat kasvot?"
"Sitäpä minä en pannut muistiini… minusta oli sateenvarjo tärkein."
"Tietystikin… mutta eikö hänellä ollut, ilkeännäköinen muoto?… musta, paksu poskiparta ja"…
"Jumalan nimessä! kuinka voin minä muistaa kaikkien kasvot, jotka käyvät täällä!… Kaikki, jotka ostavat, ovat kauniita minun silmissäni, ja ne, jotka eivät osta, ovat hirveän rumia… se on ainoa arvostelumitta niille kasvoille, jotka käyvät minun myymälässäni."
"Mutta, rouvaseni, mahtanette kait johonkin määriin muistaa"…