"Niin, hyvä oli hän sekä ruumiin että sielun puolesta."
"Mutta voiko kukaan ihminen selittää, miksi hän oli varustanut itsensä puujalalla ja sauvoilla?"
"Joko tahtoi hän tällä tavalla salata itsensä poliiseilta, jotka häntä etsivät, tahi luuli hän senlaisessa asussa voivansa helpommin hiipiä minun niskaani ja työntää puukon rintaani."
"Älä unhoita, että sinun on antaminen auttajillesi kannu viinaa niiden haavojen kääreeksi, joita he sinun tähtesi ovat saaneet, ja sitten lähtekäämme!"
Alm'in palkittua raudankantajat heidän avuliaisuudestansa ja saatuaan heiltä pyytämättänsäkin lupauksen tehdä hänelle, jos tarvis tulisi, vast'edeskin samanlaisen palveluksen, jätti hän ystävänsä, kirjurin, seurassa rautavaa'an ja meni Pelikaanin-ravintolaan.
"Tässähän se kaunis lintu [pelikaani on myöskin erään linnun nimi. Suoment.] nyt on", lausui Dahl, nousten ravintolan portahille; "kuulepas, pelikaanihan antaa ylön ravintonsa poikiensa hyväksi?… onko sinulla luottamusta tarinoihin, veli Alm?"
"Enpä ole ilmankaan", vastasi tämä, sillä hän muisti ne satunnaiset varoitukset, jotka olivat kahdesta tarinasta kahdessa eri tilaisuudessa, ainoastansa yhden vuorokauden ajalla, tulleet hänen hyväksensä, ensin edellisenä iltana, jolloin huudahdus: "älkäätte leikkikö kuoleman kanssa!" lausuttuna tarinasta "kuoleman ristipojasta", oli pidättänyt häntä silmänräpäyksessä, jolloin hän aikoi syöstä portista sisään, jonka takana mylläri väjyi kirveinensä, ja nyt tänä ehtoona, jona hän, muistellen tarinata "kummallisesta puujalasta", tuli tarkanneeksi raajarikon puujalkaa itäisellä pitkäkadulla, jota seikkaa paitsi oli epävarmaa, josko hän olisi voinut välttää murhaajan puukkoa.
"Ah, niin!" lausui hän itseksensä; "ei mitään tapahdu, jolla ei olisi merkitystänsä… mutta ylipäänsä katselee ihminen välinpitämättömin silmin kaikkea, mitä hänen ympärillänsä liikkuu, kunnes hän vihdoin tulee sokeaksi sekä sen suhteen, joka on hänen ulkopuolellansa maailmassa, että senkin, joka tapahtuu hänen omassa rinnassansa… Sentähden onkin hourujen luku niin suuri ja järjellisten niin pieni!"…
Toinen aikakausi.
Ensi lempi.