Nyt, herrani, kuulkaa, mitä ma lausun:
Se kirjurin huoli,
Kun vaatetuspuoli
On komea vaan!
Työ ainoastaan
On seuroissa juoksu,
Ja hajuvesi tuoksuu,
Mut päivänsä päättää
Hän trallalallaan, j. n. e.
Jos tyttönen kuinka kaunis se onkin,
Saa silmät sen loistaa
Ja säihkyä, noista
Hän huolivi viis'.
Kas, siinä on hiis',
Kun sillä ei rahaa,
Ja tuopas on pahaa,
Ei lausu hän sanaa,
Vaan tyttösen manaa
Ain, trallalallaan j. n. e.
Mut entäs jos isä häll' tyttären antaa!
Nyt kaikkien nähden
Vain rahojen tähden
Tuo lempeä saa
Kovin leimuavaa;
Ja hemppunsa kanssa
Hän hyppää ja tanssaa,
Kun onni se nappi.
Mut mennös sa, appi,
Ain, trallalallaan j. n. e.
Vesterkvist. No, mutta kuulkaa nyt mitä minä sanon: huolimatta teidän vastustuksistanne nain minä tyttärenne kuukauden kuluessa.
Kummellund. Herra!
Vesterkvist. Niin, herra majuri; — mutta teiltä en ajattele häntä pyytää, teidän kovuutenne ainoaa lastanne kohtaan riistää teiltä isän oikeudet.
Kummellund. Oho!
Vesterkvist. Kaikeksi onneksi on Tildalla vielä elossa muitakin omaisia, kun isänsä, ja ne ovat taipuvaisempia. — Hänellä on muuan eno, joka rakastaa häntä, ja on luvannut, että minä saan tyttärenne.
Kummellund Ja tämä erinomaisen hyvä eno on?
Vesterkvist. On Job Kurk!