Job. Siihen olen minä hyvinkin tyytyväinen! (eriks.) Sillä hitto vie, en tiedä minne oikeastaan nyt menisin ja mitä toimittaisin.
Westerkvist. Kunnioitettu eno — sallikaa että minäkin käytän sitä nimeä — tämä päivä on onnellisin elämässäni, sillä olen juuri Tildan arvoisalta isältä saanut Tildan omakseni.
Tilda (isälleen). Ah, isä! Eikö tämä liene vain unta?
Kummellund (hämillään). Niin, minä lupasin ajatella asiaa, mutta — mutta —
Vesterkvist. Meiltä puuttuu vain enon siunaus enää.
Job. Jos voin niin vähällä palvella, niin hyvinkin mielelläni, mutta —
Vesterkvist. Se on vaan pieni lisä siihen kaikkeen, mitä jo olette meidän edestämme tehnyt.
Job. Mitä minä olen tehnyt?
Vesterkvist. Te koetatte maailmalta pitää salassa hyvät työnne, jalomielinen mies, mutta meidän kiitollisuutemme saattaa toiveenne tyhjäksi. Ne viisikymmentä tuhatta, jotka olette määrännyt Tildan hääpäivänä hänelle maksettavaksi, ei liene mielestänne suuriarvoista!
Kummellund, Rosennase ja Tilda (yht'aikaa) Viisikymmentä tuhatta!