Tuomas. Sinä voisit kyllä hyvin elättää itsesi vaatteiden pesulla, kuten kunnialliset sotilaitten vaimot tekevät. Naineilla sotamiehillä on aina hyvät päivät, sillä vaimot käyvät apuna taloissa. Sinusta tulisi oiva kaartilaisen rouva — sillä sanoppa, että sinulla on aina ollut niinkuin tuota vähäsen älyä. Muistatko vielä, kun olimme majurilla, silloin menin aina ruokahuoneeseen herrasväen mentyä levolle, ja söin marjahilloa yöt läpeensä.
Brita. Ei, rakas Tuomas, minulla on ihan toisenlaisia tuumia.
Laulu n:o 5.
(Sävel: Lemmenjuomasta).
Sini porttiin, sinne mielin,
Siell' on lysti, luulemma,
Riemu kai se suuri liekin,
Kun on seurass' herroja!
Juomarahoja, kas, vainen
Saapi summat yhdess' yöss'! —
Hieno oon ma neitokainen,
Hatun ostan, muhvin myös!
Tyttö soma kapakasta
Miesten ihaeltu on,
Hän kun mukana on, vasta
Riemu ompi verraton.
Kun ei vanhuus vainen kaada, —
Siinä pulma suruinen!
Puolisoks' voin sentään saada
Vaikka kammarneuvoksen!
KUUDES KOHTAUS.
TUOMAS (yksin).
Siinäpä ylpeä elävä! Se vain suuri vahinko, ettei hän lentänyt ilmaan linnan kanssa tuossa! Minä en voi kärsiä tämänlaisia lippulakkeja! — Ovat kuin mitkäkin limsilukot — kelpaavat ainoastaan silloin kun ei sada. Minä voin tulla hulluksi ajatellessani että vielä kestää kuusi vuotta ennenkun pääsen tästä kiusauksesta. Enhän minä muuten tyytymätön olisi, ellei ne pitäisi niitä perhanan harjoituksia. Talvetkin menisivät mukiin, kun vain pääsisi vahtivuoroista kaupungilla. Mutta kesät! En käsitä mitä teemme kesällä. Navetta-aita voi kyllä olla hyvä olemassa, mutta ne muut kesähuvit eivät oikein soinnu. Sitte vielä pakoitetaan meitä laulamaan — kuinka hitossa sitä voi oppia laulamaan, kun saa vaan suolasta ruokaa aamusta iltaan! — Nyt sanovat vielä, että ensi vuonna meidän on opittava soittamaan forte-piaanoakin. Kyllä on hirveätä tämä kaartilaisen elämä!
Laulu n:o 6.