Köli. Jos ei kasvannaisväärää puuta ole saatavana, sahataan kokka- ja peräpuu paksummasta laudasta (2.5 sm paksusta) kahteen kappaleesen, kuten 5:s kuva osoittaa. Korkeus AB on 30 sm. Muoto, molemmissa yhtäläinen, voidaan tehdä enemmän tai vähemmän kaarevaksi. Liian jyrkkä kokka ei kuitenkaan ole hyvä. Köliksi pannaan toinen nelikulmainen ripa, kiinnittäen ruuveilla alta päin kokka- ja peräpuuhun (katso kuv. 5). Liitokset D:ssä ja C:ssä pitää hyvästi vetää kiinni vahvoilla ruuveilla. Köli tehdään niin pitkäksi, että kokan ja perän ylänokkain väliä tulee 4 metriä.
Kanootin kehän kokoon pano. Istuinsijan paikka sovitetaan niin, että laatikon etupäästä kokan nokkaan jää väliä 138 sm. Tampereen purjekankaasta n:o 4 leikataan kaksi 180 sm pituista kappaletta istuinsijan kehyksen verhoksi. Niiden laidat asetetaan päällekkäin pitkin köliä sille kohdalle, joka on mitattu istuinlaatikolle, ja laatikko sitte sisältä päin kiinnitetään ruuveilla köliin. Että kölin ja istuinlaatikon sauma tulisi vettä pitäväksi, ei ruuvien väliä saa jättää enempää kuin 8 sm. Purjekangas-kappaleiden irtanaiset päät kummaltakin puolelta käännetään ylös istuinsijan pääseiniä vasten ja naulataan niiden laidat päällekkäin pitkin seinien keskiviivaa tai kiinnitetään ruuveilla päälle liista kölistä suoraan ylös päin. — Sitte kiinnitetään paikoilleen kummallekin puolelle se kanootinliista, joka juoksee pitkin kannen laitaa. Se tapahtuu siten, että liistat ruuvataan kiinni kokkapuun nokan laitaan, sitte istuinlaatikon ylänurkkiin ja viimein peräpuuhun. Istuinsijan verhoksi aiotut kangaskappaleet vedetään ylös istuinsijan pääseinien ja mainittujen liistojen välitse ennen, kuin ne liistat ruuvataan kiinni. Ulkosärmät näistä ja muista laitaliistoista pitää, ennen kiinnittämistä sysätä höylällä pois, että ei jää teräviä laitoja ulkokangasta vasten, joka niiden päälle kiinnitetään. — Tehtyä 2:ssa ja 3:ssa kuvassa A:n kohdalla merkityt lovet köliä varten kaariin, asetetaan kaaret kölille siihen paikkaan, johon kukin paraiten sopii jo kiinni olevain sivuliistojen väliin, joihin ne kiinnitetään ruuveilla. Tietysti on kaarien nurkkia ennen niiden asettamista paikoilleen leikattava sen mukaan, että sivuliistat soveltuvat niitä vasten tarkkaan. Köliin kaaret kiinnitetään helpoimmin kahdella naulalla, jotka lyödään yksi kummaltakin puolelta viistoon ja ristiin kaarista kölin yläpintaan. Kaaria asettaessa on katsottava, että 2:ssa, 3:ssa ja 4:ssä kuvassa B:llä merkityt kohdat kaikki tulevat suoraan linjaan kokka- ja peräpuun nokkien kanssa. — Kanootti käännetään sitte alassuin, köli ylös, ja ruuvataan kiinni muut sivuliistat, ensin ne, jotka tulevat lähimmä köliä, 4 kummallekin puolelle yhtä etäälle toisistaan. Paras on kiinnittää liistat parittain, koska kanootti helposti tulee kieroksi, jos ensin kiinnitetään kaikki liistat toiselle ja sitte vasta kaikki toiselle puolelle. Se liistapari, joka tulee lähimmäksi köliä, kiinnitetään myöskin 3 tai 4 ruuvilla istuinsijan lautapohjaan. — Mikäli sivuliistoja kiinnitetään paikoilleen, painetaan myöskin sivuilta -vielä irtanainen istuinsijan kangas liistoja vasten, niin että istuinsija siten saa oikean muotonsa. Viimeksi puristetaan kangas muutamilla ruuveilla ylimmän liistaparin ja istuinlaatikon ulkolaitojen väliin. — Kanootin keskiosan vahvistukseksi sahataan viimein vielä kaarenkappaleet (sellaiset kuin sivukappaleet 3:ssa kuvassa) sen mukaan, että ne soveltuvat istuinsijan laidoille pääseinien keskivälille. Ne kiinnitetään paikoilleen ruuveilla, jotka ulkoa päin kierretään liistojen ja pohjalautojen laitain lävitse. Istuinsijan kangas tulee vielä sitenkin puristetuksi näiden vahvistuskannen ja sivuliistojen väliin. — Kuin sitte vielä kankaan ulkonurkat ja irtanaiset laidat naulataan kiinni istuinsijan pääseiniin ja laitojen syrjiin ja kankaasta leikataan liika pois, on istuinsija valmis. — Kanootin puukehään kuuluu vielä liista (katso kuv. 5 A ja kuv. 6 C), joka perä- ja kokkapuusta menee kaarien korkeimpia kulmia (pisteitä B, kuv. 2—1) myöten istuinsijan pääseiniin, upotettuina kaariin. Tämä liista tehdään 6 sm leveäksi ja höylätään siten, että sen yläpuoli tulee keskeltä kaltevaksi kummallekin sivulle päin. Upotettuna se ei saa jäädä korkeammalle kaaria. Kokka- ja emäpuun luona sovitetaan se hyvästi liistojen väliin ja ruuvataan niihin kiinni. Näihin lustoihin lyödään sekä kokkaan että perään rengaskopit jukkonuoraa varten jo ennen, kuin liistat asetetaan paikoilleen. — Valmis kanootin kehä voidellaan keitetyllä liinaöljyllä kerran tai kahdesti, joten se pysyy keveämpänä eikä niin helposti vahingoitu kosteudesta. Varsinkin on ruuvien päät peitettävä vernissalla tai öljyvärillä, että säilyvät ruostumiselta.
Kankaan naulaaminen. Tiheä ja kaikin puolin sovelias kangas on Tampereen purjekangas n:o 4. Sitä tarvitaan kaksi kanootin pituista kappaletta. Niiden laidat asetetaan päällekkäin kölille ja naulataan siihen kiinni noin 1.3 sm pituisilla vaskipilkeillä. Naulaaminen aletaan keskeltä ja lyödään pilkkejä tiheään, enintänsä 3 sm päähän toisistaan niin pitkälle, kuin köli on suora. Sitte kiinnitetään kangas muutamilla pilkeillä (ei varsin tiheään) kannen laitoihin, alkaen samoin keskeltä. Sikäli, kuin kangas mukautuu liistoille, rupeaa kanootin tuleva muoto näkymään, ja naulaamista voidaan jatkaa kokka- ja peräpuuhun, jolloin tietysti saadaan nurkista leikata pois melkoiset palat sen mukaan, kuin kokka ja perä ovat pyöreät. Kuin kölin naulaaminen on tehty loppuun asti, käännetään kangas ylös kannelle ja naulataan tiheään pitkin keskiliistaa, laidat päällekkäin, niin pitkälle, kuin se kummaltakin puolelta ulottuu yhteen. Kangas ei ole niin leveätä, että se peittäisi kannen kokonaan, vaan jää aukot istuinsijan eteen ja taakse ja sivuille. Sitte naulataan kangas pitkin istuinsijan kansiliistaa istuinsijan-kankaan laidan päälle. Siitä kohdasta keskiliistalta (kuv. 6). jossa aukko alkaa, pannaan liistat istuinsijan pääseiniin kankaan laitojen alle, jotka naulataan niihin kiinni; ja kolmikulmaiset aukot peitetään sitte eri tilkuilla. Istuinsijan sivulla olevien aukkojen peitteeksi leikataan sopivat kappaleet, jotka käännetään äsken kiinni naulattujen kankaanlaitojen päällitse, kannen laidan ylitse alas ja naulataan kiinni ylimpään laitaliistaan. Sisälaidat vedetään niiden liistain päällitse, jotka ovat istuinsijan suun laitoina. Ympäri suun kiinnitetään ruuveilla vielä ohuet, 8 sm korkeat pystyseinät suojaksi aaltojen loiskeelta (kuv. 6 ja 7 EF ja kuva kirjan nimilehdellä). Näiden seinien ja istuinsijan suuliistojen väliin pitää puristaa viimeksi mainitut kansikangasten laidat. Viimein naulataan istuinsijan suun sivuseinien viereen pääseinien päälle suuseinäin pääkappaleet. — Kankaan naulaamisessa on otettava huomioon, että kangasta ei saa naulata kiinni niihin neljään laitaliistaan, jotka ovat kölin ja kannen välillä. — Jos soveliasta leveämpää kangasta voidaan saada, kuin tässä on esitetty, käypi kannen peittäminen paljon yksinkertaisemmaksi. Liian harvaa kangasta ei pidä valita. — Jos tahdotaan jättää pääsyä kanootin sisustaan, joka kyllä on hyvä sekä kanoottia kuivatessa että runsaampia matkatarpeita pakatessa, voidaan laittaa luukut niiden kolmikulmaisten kangastilkkujen sijaan, joilla tässä on esitetty peitettäväksi istuinsijan eteen ja taakse jääneet aukot. Sellaisia luukkuja voidaan tehdä hyvin monella tavalla, jonka tähden se jätetään kanootin tekijän oman keksinnön varaan. Huomattava on ainoastaan, että luukkujen pitää tarkkaan ja lujasti käydä aukkojen laitoihin joka puolelta, koska muuten kanootin turvallisuus menetetään. Kaikissa tapauksissa pitää kokkaan ja perään lähelle emäpuuta kaivaa vähintään 2.5 sm laajuiset reiät, joista voidaan laskea kanoottiin kokoutunut vesi pois. Reiät pidetään korkeilla suljettuina.
Ulkoköli y.m. Siihen köliliistaan, johon kangas naulattiin kiinni, kiinnitetään ruuveilla toinen nelikulmainen ripa ulkoköliksi. Kokka- ja peräpuun päälle asetetaan sen jatkoksi soveliaita liistapaloja. Niiden vahvikkeeksi voidaan kokka ja perä vielä vuorata hienolla vaskilevyllä. — Pitkin ylintä laitaliistaa naulataan kannen laidan tasalle kapea liista, joka saadaan siten, että viimeinen hienompi liista sahataan pitkittäin kahtia. Nämä liistat höylätään siloiksi ja särmät pyöristetään. Että kangas myöskin kölin ja näiden liistojen alla tulisi vettä pitäväksi, naulataan ne kiinni vasta sitte, kuin kanootti eli kangas on ulkopuolelta jo yhteen kertaan maalattu.
Maalaaminen. Värin määrää kukin mielensä mukaan; valkoinen kanootti kuitenkin näyttää vesillä sievimmältä. Kansi ja istuinsijan sisus on sitä vastoin tehtävä tummemmiksi, koska valkoinen väri auringon ”paisteessa häikäsee silmiä. Maalataan öljyvärillä kahteen kertaan. Jos käytetään valkoista väriä, on sinkkivalkoinen kestävämpää vedessä ja sen tähden parempaa kuin lyijyvalkoinen. Ennen maalaamista voidellaan kangasta runsaasti keitetyllä liinaöljyllä (liinaöljy-vernissalla).
Paino. Tämän kertomuksen mukaan tehty kanootti painaa 22 kiloa.
Airo tehdään oksattomasta kuusipuusta. Sen muoto näkyy 8:sta kuvasta. Pituus on 2 tai 2.5 metriä. Lapojen leveys on 16 tai 18 sm ja pituus 25 tai 30 sm. Usein tehdään lavat kuperoiksi, joka on parempi soudussa, mutta sellaiset airot ovat heikommat. Kummankin lavan juureen pannaan nahkainen tai gumminen rengas suojelemaan käsiä vedeltä, jota juoksee lavoista pitkin vartta.
Kustannuslasku:
| Tarvepuut edellä olevan osoituksen mukaan | Smk 5:— |
| Kangas Tampereen purjekangasta n:o | 4 1,17 m tai |
| 70 p. kyynärä. Laatikkoon 1 ja sivuihin 12 m. | " 14:— |
| Ruuveja ja nauloja | " 2:— |
| Vaskipilkkejä 1/4 kiloa | " 1:25 |
| Renkaat ja kopit kokkaan ja perään | " 1:— |
| Öljyä ja väriä | " 6:— |
| Summa | 29:25. |