Kanootissa ei ole tilaa suurelle ja raskaalle kapsäkille. Tavaravarasto on sen tähden supistettava niin pieneksi kuin mahdollista, vaan samalla sen kuitenkin pitää täyttää kaikki mukavuuden tarpeet ja suojella märkyydeltä ja kylmältä. Saavutetun kokemuksen mukaan annetaan tässä muutamia ohjeita.
Ensinnä vielä kerran huomautettakoon, että pitkillä matkoilla liikkuva kanoottimies ei ole kilpasoudun urheilija. Hänelle sen tähden ei ole hyötyä noista isokauluksisista ja lyhythihaisista trikoo-paidoista, joissa monikin kanoottimies herrastelee kaupunkien satamissa. Matkailijan ei tarvitse näytellä käsivarsiensa lihaksia; tarpeellisempi on hänen suojella auringon paahteella niitä ihon paikkoja, jotka tavallisesti ovat peitossa. Tuollainen urheilupuku sitä paitsi pakottaisi häntä kuljettamaan mukanansa eri vaatteita muutettavaksi ylle joka kerran, kuin vähänkin kauemmin viivytään maissa: ja siinä on vielä yksi syy sen käyttämistä vastaan.
Kanoottimiehelle: Väljä flanellipaita, jossa on mukaiset hihansuut ja leveä, alas käännetty kaulus, jonka alle kaulaliina solmitaan; rintataskut nenäliinaa y.m. varten; väri mielen mukaan. Väljät polvihousut villakankaasta. Pitkät, tummanväriset sukat ja kengät: erittäin sopivat ovat lipokkaat (varrettomat pieksut). Raskaat saappaat ovat kömpelöt ja vastenmieliset kanootissa. Sekä sukat että kengät on muuten teetettävä sellaiset, että voidaan nopeasti riisua jalkansa, milloin tarvitaan vetää kanoottia hyvin virtaisista tai mataloista paikoista. Siitä samasta syystä on juuri polvihousujenkin käyttäminen välttämätön. Alushousut myöskin polvihousujen kaavaan. Nuttu mieltä myöten, paraiten viitan muotoinen ja sellaisesta kankaasta, joka vähän suojelee sateelta eikä pelkää kastumista. Liivi tarpeeton. Päällysvaatteena käytetään saalia, joka yöllä kelpaa peitteeksi. Sopivin päähine on hieno, kevyt ja pehmeä huopahattu. Puukko vyölle.
Päällysvaatteita otetaan vain yhdet, alusvaatteita ja flanellipaitoja sitä vastoin kahdet, niin että voidaan muuttaa tarpeen mukaan. Suurempi varasto on tarpeeton, kun pesettäminen käy päinsä. Yöpukuun kuuluu pitkä yöpaita.
Kanoottinaiselle: Päällyspaita ja lyhyt hame flanellista. Flanellimekko, joka voidaan panna nappiin flanellipaidan päälle. Jalkineiksi sopivat keveät, vettä pitävät, rasvanahkaiset puolisaappaat, taikka myöskin pehmeät kengät, joita silloin tarvitaan kaksi paria. Alusvaatteita sen verta, että on kerta muuttaa, muuten muodoltaan mieltä myöten, kuitenkin siten, että ovat keveät ja mukavat ja antavat vapaasti liikkua. Kevyt sadeviitta gummikankaasta tai öljytystä palttinasta. Päähine samanlainen kuin kanoottimiehelle. Iso saali välttämätön. Puukko vyölle.
Muut tarpeet: Pieni ompelurasia kaluineen vaatteiden korjausta varten. — Kiniiniä ja ooppiumia (käytettäväksi lääkärin määräyksen mukaan). Side- tai muuta parantavaa laastaria sekä purkki vaseliinia tai lanoliinia. Tulitikkuja. — Kompassi, karttoja (maanmittaus-hallituksen karttalehtiä, joita on saatavana joka kirjakaupassa); Matkailija-yhdistyksen käsikirja. — Kanootin korjaamista varten (katso tuonnempaa) otetaan purjekangas-tilkkuja, vaskipilkkejä ja purkki gummisementtiä.
Eväs. Suuria ruokavaroja ei voida ottaa mukaan eikä tarvitakaan, kun joka päivä saadaan kyllä päivän tarpeet. Tee ja kakao ovat ainoat, joita ei missään tapauksessa pidä unhottaa. Muutamia purkkeja linnunsäilytteitä sopii myöskin kanoottiin ja ne monesti ovat hyvään tarpeesen, mutta voidaan tulla hyvästi toimeen ilmankin niitä. Kakaon ja teeri laittamista varten missä hyvänsä matkan varrella, etsimättä taloja, otetaan mukaan tarpeellisia talouskaluja.
Pakkaaminen. Se osa tavaroista, jota on suojeltava kastumiselta, asetellaan mukavimmin kahteen vaksikangas-pussiin, jotka voidaan hyvästi solmita kiinni, että niihin ei pääse vettä; toisessa pidetään joka päivä tarvittavia tavaroita, toisessa muita. Kartat, kompassi ja matka-käsikirja pidetään irrallaan kanootissa tai eri kotelossa, josta niitä on helppo saada käsille. — Jos on luukkuja kanootin sisään, säilytetään tavarat paraiten kannen alla, vaan muuten istuinsijassa sivukansien alla.
Selkänoja. Pitkällä matkalla istutaan kokoon asetellulla saalilla, niin että muuta istuintyynyä ei tarvita. Sitä vastoin ei voida tulla toimeen ilman mukavaa selkänojaa. Tavallisesti käytetään H:n muotoisia puutukea, joka irrallaan riippuu istuinsijan suun laidalla ja ruumiin kumarrusten tai oikenemisten mukaan liikkuu siinä. Tämän selkänojan korkeus on enintään 24 sm. Se poikkiliista, joka tukea kannattaa istuinsijan laidalla, kiinnitetään 8 tai 10 sm päähän nojan yläpäästä. Hienoa, korkkilastuilla täytettyä ja purjekankaalla päällystettyä tyynyä voidaan myöskin käyttää selkänojana.
Vara-airo sidotaan kannelle pitkin istuinsijan sivuliistaa, kuitenkin niin löyhästi, että se tarpeen tullen helposti saadaan siitä irti.