Kansivaate istuinsijan aukolle tehdään keitettyyn liinaöljyyn kastetusta palttinasta. Se leikataan ja asetetaan niin, että se soutaessa mukautuu soutajan ruumista myöten, mutta kuitenkin on niin irrallaan, että se ei kahlehdi häntä kanoottiin kiinni, jos se sattuisi kaatumaan. Maalle noustessa pitää voida panna se kiinni yli koko istuinsijan aukon, niin että se suojelee sateelta, vaikka kanoottia oi joka kerta kaadettaisikaan alassuin.
Jukkonuora, vähintään 6 metrin pituinen, sidotaan kokkarenkaasen. Usein on nuora perärenkaassakin tarpeen.
Sieni. Kokoutuvan veden pois saantia varten pitää aina olla kanootin istuinsijassa käsillä pehmeä, pesusieni.
Yleisiä ohjeita.
Seura. Pitkille matkoille ei matkailijan pidä kanootilla lähteä yksinään, vaan vähintään on joku toinen hankittava kumppaniksi. Pitkillä matkoilla liikkuvan kanoottimiehen pitää osata uida. Jokainen vastaa itse omasta puolestaan.
Nopeus ja aika. Hyvällä ilmalla soutaa kanoottimies (ja nainenkin) helposti, ilman liikaa voimain ponnistusta, 30 tai 35 kilometriä päivässä. Vastatuuli vähentää nopeutta melkoisesti. Aikaa voidaan arvikoida kullekin matkalle siten, että luetaan 25 tai 30 kilometriä päiväksi. Käyttämällä höyrylaiva-kyytiä joillakuilla maikan osilla säästyy aikaa melkoisesti.
Matkakustannuksiksi varustetaan 1 tai 1 1/2 markkaa päiväksi; kaupungeissa ja höyrylaivoilla on menoja enempi. Rahat vaihdetaan hienoiksi.
Kanootin hoito. Rantaan laskiessa on katsottava, että kanootti ei raapiudu eikä hankaudu teräviin esineihin. Maalle vetäessä on sitä pidettävä kölinsä varassa, että kangas ei hankaudu. Yöksi käännetään kanootti alassuin. Jos siinä on luukut kanootin sisään, on ne avattava, että kosteus helpommin haihtuu pois ja kangas pysyy kuivana. Kanootti voidaan jättää mihin hyvänsä, yksin kaupunkien laitureillekin, vartioimatta. Mitä paremmin se on näkyvissä, sitä paremmin se säilyy vaaralliselta uteliaisuudelta; pienuutensa sitä suojelee kylliksi. — Ennen lähtöä pitkälle matkalle on kanootti voideltava vedenrajaa myöten sulalla talilla ja matkalla uudestaan silloin tällöin.
Paikkaaminen. Jos kanootin kankaasen tulee reikä, paikataan se yksinkertaisimmin purjekangastilkulla, joka kiinnitetään gummi-sementillä reiän päälle ja sitte voidellaan kokonaan samalla sementillä. Kanootin pitää olla paikatessa ihan kuiva. Että tilkku saataisiin vielä paremmin kiinni, leikataan se niin suureksi, että laidat ulottuvat lähimpiin liistoihin reiän kummallekin puolelle, joihin laidat naulataan kiinni vaskipilkeillä. Suurempi reikä, jota ei tällä tavalla saada hyvästi tuhotuksi, paikataan siten, että siitä (hätätilassa leikattua pitkin rihmoja sitä suuremmaksikin) pistetään sisäpuolelle puupala, joka, jos mahdollista, asetetaan liistojen varaan. Siihen sitte naulataan paikka niin, että laidat hyvästi painuvat päällekkäin puuta vasten. Gummisementtiä on nytkin käytettävä.
Kanootin kuljetusta maitse on tarkkaan valvottava. Lyhyet matkat (1 kilometrinkin) kantaa kaksi henkeä helposti kanootin olallaan. Pitemmät matkat on kuljetettava hevosella ja kärryillä. Silloin on tarkkaan katsottava, että kanootti ei täristessä hankaudu mihinkään terävään esineesen. Suojeluskeinoina käytetään heiniä, mieluisimmin heinäsäkkejä. Tavallisille kaksipyöräisille pitkille liistekärryille voidaan helposti sovittaa kolme kanoottia. Samoin Itä-Suomen nelipyöräisille kärreille. — Rautatiellä kuljettaessa ei tarvitse peljätä alusten vahingoittumista. Niitä on paras lähettää tavarajunassa. Matkustajajunaan voidaan niitä saada ainoastaan asemanpäällikön erityisellä suostumuksella, ja maksukin on silloin paljon suurempi. — Höyrylaivoilla, joita lämmitetään puilla, on kanoottia suojeltava kipunoilta, jotka tuota pikaa polttavat siihen reikiä.