[45] Minulle kirjoitettiin ulkomaille, että Runeberg, kun hänelle ilmoitettiin, että sellainen kunniahattu oli hänelle aijottu, huudahti: "Koettakaa kaikin mokomin estää sitä; miltä se näyttäisi, jos jumaluusopin tohtori seisoisi avojaloin särkiä onkimassa?"
[46] Samanlaisilla juhlilla oli aikusemmin myöskin Castrénia ja Lönnrotia tervehditty heidän professorinvirkoihinsa.
[47] Ensimmäiset suomenkieliset väitöskirjat, jotka tarkastettiin 1858, olivat F. Polénin ja G. Z. Forsmannin kirjoittamat, molemmat lisenssiaattiarvoa varten. Jo paljo ennen oli tosin jokunen suomennos julaistu harjoitus-väitöskirjana, mutta silloin oli nimilehti aina ollut latinankielinen.
[48] Tämän kappaleen miesosia esittivät kaartinluutnantit ja ylioppilaat veljellisessä sovussa, —- melkein kaikki tulevaisuuden miehiä, vastaisia senaattoreja, sanomalehtimiehiä ja ministerivaltiosihteerejä.
[49] Sittemmin keksittiin vielä 50-60.
[50] Nämä sanat painettiin erikseen, vaan niitä ei ole otettu mihinkään Topeliuksen runokokoelmaan. Runebergin "Porilaisten marssi" ilmestyi vasta keväillä 1860 ja se laulettiin ensi kerran Kaisaniemessä Vapunpäivänä samana vuonna.
[51] Tässä kerron ehkä vähän Suomen kaartinpataljoonan seikkailuista itämaisen sodan aikana. Pataljoona palveli ensiksi Pietarhovissa keisarin henkivartiona, kuten edellä on kerrottu, syyskuuhun 1854, jolloin se sai käskyn marssia valtakunnan länsirajalle. Tätä matkaa kesti puolentoista kuukautta; puolivälissä marraskuuta asettui pataljoona talvikortteliin Rakischkin kauppalaan ja sen ympäristöön Kovnon kuvernementissa. Jo matkalla oli joukossa paha lavantauti ruvennut levenemään ja Rakischkissä se lisääntyi kamalassa määrin. Kolmen kokonaisen kuukauden kuluessa olivat siellä ja läheisessä Skopischkissa sairaalat täpösen täynnä suomalaisia sotureita. Kaikkiaan oli 600 miestä sairastunut; yhteisen hautakummun alla lepää Skopischkissa 220 suomalaista (niitä kuoli yhtenä ainoana päivänä 27), kuten sinne pystytetty muistopatsas tietää kertoa. Vihdoin helmikuun lopussa tuli pataljoonalle käsky siirtyä toiseen paikkaan, Vilkomiriin, jotta paikanmuutos ehkä vaikuttaisi edullisesti terveysoloihin. Joukko oli silloin jo niin kutistunut, että sitä oli ainoastaan kaksi komppaniiaa. Vähitellen Vilkomirissä terveydentila parantuikin; uuden keisarin syntymäpäivänä huhtik. 29 p:nä saattoi jo 400 miestä olla paraatissa mukana. Toukokuun puolivälissä saapui pataljoonan vahvistukseksi Hämeenlinnassa muodostunut reservikomppaniia. Vilkomiristä läksi patoljoona liikkeelle toukokuun viime päivinä ja oleskeli sitten kesäkuukausina 1855 ensiksi Porosovan ja sitten Deretschinin kauppalassa (Vilnan kuvernementissa). Lokakuun alussa, jolloin rauhan toiveita jo sarasti, sai pataljoona vihdoin käskyn palata Suomeen. Kaksi kuukautta marssittuaan saapui se Pietariin ja se majoitettiin sitten tasan puolen vuoden ajaksi Uudenkirkon pitäjään. Vieläkin oli kaarti niin supistuneena, että se toukokuuhun saakka, jolloin reserviväkeä saapui, oli jaettuna ainoastaan kahteen komppaniaan. Kesäkuun puolivälissä komennettiin pataljoona taas Pietariin, josta se elok. 8 p. läksi rautateitse Moskovaan, kruunausjuhlallisuuksiin. Moskovasta läksi se paluumatkalle vasta syysk. 23 p., mutta nyt kuljettiin toki Pietarin kautta suorastaan Helsinkiin, jonne pataljoona meritse saapui syysk. 29 p. Silloin se, kaksi ja puoli vuotta poissa oltuaan, taas pääsi omaan kasarmiinsa, jossa sillävälin oli majaillut osaksi venäläistä sotaväkeä, osaksi suomalaisia tarkka-ampujia, osaksi sairaaloita. — Kohta pataljoonan palattua Helsinkiin annettiin sen päällikkyys kenraalimajuri vphra C. v. Kothenin käsistä, joka kruunajaisissa oli saanut korkeamman viran, hänen jälkeläisekseen samalla määrätylle överstille, vapaaherra E. v. Willebrandtille.
[52] Kumminkin oli jo P. Tikkanen v. 1848 ulosantamaansa "Suomen Suuriruhtinaanmaan nykyiseen tilastoon" (joka ennen oli ollut eri osastona savokarjalaisten "Lukemisissa Suomen kansan hyödyksi") voinut ottaa perustuslakiemme tärkeimmät osat.
[53] Litteraturbladet ei ilmestynyt Snellmannin enemmän kuin Elmgreninkään aikoina koskaan säännöllisesti siinä kuussa, joka oli merkitty kansilehdelle.
[54] Sveitsiläisen kansallisuuden ja kielen vastaistakaan kehitystä ei Snellman näyttänyt uskovan. Mutta Pohjois-Amerikasta hän lausui: "En kukaan epäile, että siellä on muodostuva oma kansallisuus — tai useampia. Se saa kyllä aikoinaan oman mielensä ja omat kielensä."