— Sitä ei mies ollut koskaan uskonutkaan, sillä jos olisi niin ollut, niin toista olisi silloin näkynyt.
— Mitä toista?
— No, se oli samantekevää!
— Oh, sehän oli hirveätä, mies aikoi lyödä häntä…
— Niin, jos hän olisi palvelustyttö, mutta ei nyt!
— Mies siis kuitenkin tahtoi lyödä häntä?
— Niin, jos hän olisi palvelija, nyt ei hän ollut sitä, eikä häntä siis lyötäisi!
— Se oli parasta! Hän oli mennyt naimisiin ollakseen vaimo eikä palvelija! Jos jotakin oli epäjärjestyksessä niin saisi mies puhua siitä palvelijalle, eikä hänelle riidellä. Hän oli jättänyt hyvän kotinsa ja heittäytynyt tuollaisen miehen syliin!
"Hyvä koti"-sanojen kohdalla yskähti herra Adolf, varomattomasti kyllä!
— Eikö se ollut hyvä koti? Oliko hänellä jotakin muistuttamista sen johdosta? Eikö siellä ollut tarpeeksi hienoa j.n.e.