— Ja huomasin, että sinä pidät kirjaa etkä osaa laatu- etkä murtolukuja.
— Minäkö? En osaa?
— Et, sinä et osaa; ja siksi uhkaa taloutta tuho. Pikku humbuugia olet, muori paha. Usko pois!
— Mitä se kehenkään, mitä minun kirjoissani on?
— Kyllä, näes laki voi panna, luultavasti minut, vankeuteen väärästä kirjanpidosta,
— Laki? Pyh! Minä vähät laista!
— Sen kyllä uskon, mutta sittenkin se pitää meidät kurissa, se on varma. Ja siksi pidän minä itse tästä lähin kirjaa.
— Otetaan kirjanpitäjä!
— Ei tarvita! Minulla ei ole muuta tekemistä. Ja päätetty.
Mutta kun tuomari asettui pulpetin ääreen ja väki tuli hänen eteensä, alkoi rouvan maanviljelys- ja karjanhoitoharrastus kadota.