Tuli raju reaktsioni ja rouva ei pian piitannut ei lehmistä eikä vasikoista, vaan istui sisällä. Ja siellä hän istua kykki ja hautoi uusia tuumia.
Tuomari virkeni uuteen eloon. Hän yhtyi maanviljelyspuuhiin ja piti talonväen aisoissa. Nyt oli hänellä ylivalta. Hän hallitsi ja järjesti ja määräsi menot ja tarkasti tulot.
Eräänä päivänä tuli rouva konttoriin ja pyysi tuhat kruunua uutta pianoa varten.
— Mitä sinä oikein ajattelet? sanoi mies. Juuri kun navetta on korjattava. Ei meillä ole varaa.
— Mitä ihmettä? vastasi rouva. Eikö meillä ole varaa? Eikö minun rahani riitä?
— Sinun rahasi?
— Minun tietysti, myötäjäiseni?
— Ne tulivat perheen rahoiksi naimakaupassa.
— Siis sinun rahoiksesi.
— Ei, ystäväni, vaan perheen. Perhe on kommuuni, ainoa, jossa omaisuuden yhteisyys on suvaittu, hoitajana mies, tavallisesti.