— Eihän nyt tuhat kruunua vie konkurssiin.
— Kyllä, turhanaikaisella tuhannen kruunun velalla voi aiheuttaa luisumisen konkurssiin.
— Sinä siis et anna minun ostaa uutta pianoa.
— Ei ollenkaan siis. Tilan epävarmat raha asiat…
— Milloin, milloin koittaa se päivä, jolloin nainen saa hoitaa itse omaisuuttaan eikä tarvitse kerjätä mieheltä?
— Silloin, kun hän itse tekee työtä. Mieshän, sinun isäsi, on koonnut työllään sinun omaisuutesi. Miehethän ovat työllään koonneet kaiken omaisuuden, siksi, näes, on ollut oikeudenmukaista, että sisar sai periä vähemmän kuin veli, etenkin kun veli jo syntyessään tuli velvolliseksi elättämään vaimonsa, mutta sisar ei ollut velvollinen elättämään miestään. Ymmärrätkös?
— Niin, se on muka oikeutta se, että jaetaan epätasaisesti. Onko oikeudenmukaista jakaa epätasaisesti? Luulisi sinulla olevan niin paljon älyä, ettet sitä voi väittää! Tasanhan aina olisi jaettava.
— Eipä, ei aina. On jaettava suhteellisesti ansioiden mukaan. Laiskuri, joka köllöttelee nurmella, katsoa töllöttelee kun muurari rakentaa, on saapa vähemmän kuin muurari, joka rakentaa.
— Jaha, minä olen siis laiska.
— Hm! Parasta on olla virkkamatta mitään. Mutta kun minä makasin sohvalla ja lueksin, pidit sinä minua hyvin laiskana ja muistanpa sinun jotain sinnepäin vihjailleenkin; jotenkin selvästi.