— No mitä minun sitten on tehtävä?
— Mene kävelemään lasten kanssa.
— Minä en ole sopiva lapsille.
— Mutta pitipäs minun olla sopiva lapsille. Kuulepas, ystäväni: nainen, joka sanoo, ettei hän ole sopiva lapsille, ei ole mikään nainen. Eikä hän ole mieskään? Mikä hän sitten on?
— Hui, hui kuinka voitkaan puhua lastesi äidistä!
— Mitä sanotaan miehestä, joka ei välitä naisista? Kai jotain varsin kaunista?
— Oh, en viitsi kuunnella enää.
Ja siksi meni rouva huoneesta ja sulkeutui omaansa. Tuli kipeäksi. Lääkäri, tuo kaikkivaltias, joka oli anastanut ruumiit sitten kun pappi oli menettänyt sielut, selitti maaseutu-ilman ja yksinäisyyden rouvalle epäterveelliseksi ja nyt oli muutettava kaupunkiin, jotta rouva saataisiin lääkärin hoitoon.
Kaupunki vaikutti erinomaisen edullisesti rouvan terveyden tilaan ja katuviemärien ilma loihti hänen poskilleen uuden raikkauden.
Tuomari antautui praktiikkaansa ja puolisojen eripuraisilla luonteilla oli taas ukonjohdattimensa.