— No kas niin! Ala matematiikalla, jatka saalin tuonnilla ja kengän auttamisella. Saata kotiin iltasella. Juo sinun-maljat hänen kanssaan ja suutele häntä Gurlin nokan edessä. Jos tarvitaan, niin lähentele. Ooh, ei hän suutu, elä luulekaan! Ja matematiikkaa, paljon, niin paljon, että Gurli saa kuunnella tuppisuuna. Tule viikon päästä ja kerro!
Kapteeni meni kotiin ja luki läpi viimeiset lentokirjaset epäsiveellisyydestä ja ryhtyi toimeen.
Viikon päästä istui hän iloisena ja tyytyväisenä anoppinsa luona ja ryyppäsi aika lasin sherryä. Oikein iloisena.
— No kerro, kerrohan nyt, — sanoi mummo ja lykkäsi silmälasit otsalleen.
— Niin, tuota, ensimmäinen päivä otti kovalle, se epäili minua. Luuli minun kujeilevan. Mutta sitten mainitsin minä, miten ääretön vaikutus probabiliteettikalkyylillä oli Amerikassa siveellisyyskysymykseen. Se oli sanalla sanoen ollut epookin tekevä. Vai niin, sitä hän ei tiennytkään; se ärsytti häntä. Minä sujautin esimerkin ja todistelin numeroilla ja kirjaimilla, että voitiin jotenkin tarkasti laskea lankeavain naisten luku. Tämä häntä hämmästytti. Nyt näin, että hän oli utelias ja halukas hankkimaan itselleen valtin ensi kokoustaan varten. Gurli oli hyvillään kun näki että meistä voi tulla ystäviä ja hän oikein meitä tyrkytteli toisillemme. Tunki meidät minun huoneeseeni ja sulki oven; ja me istuimme ja laskimme koko iltapäivän. Kääkkä se oli onnellinen, sillä se arveli minusta tiedoissa hyötyvänsä, ja parissa kolmessa tunnissa olimme me ystäviä. Illallisella tuumi Gurli, että minä ja Ottilia hänen mielestänsä olimme olleet niin kauvan tuttuja, että voisimme ruveta sinuiksi. Minä avasin pullon vanhaa hyvää sherryäni juhlatapauksen kunniaksi. Ja sitten suutelin Ottiliaa keskelle suuta, Jumala syntejäni siunatkoon! Gurli näytti olevan hieman hämillään, mutta ei närkästynyt. Ottilia, sulaa onnea. Sherry vahvaa, Ottilia heikko. Autoin kapan hänen päälleen ja saatoin hänet kotiin. Puristin hänen käsivarttaan Skeppsholmin sillalla ja selitin koko taivaan tähtikannen. Ah! Hän oli hurmaantunut. Aina rakastanut tähtiä, mutta ei ollut saanut oppia niiden nimiä. Naisrukathan ei saa mitään oppia. Haaveili oikein kuntoon ja me erosimme parhaina ystävinä, jotka olivat ymmärtäneet toisiaan väärin niin kauan, kauan! Ja lisää matematiikkaa. Olimme yhdessä aina illalliseen saakka. Gurli pistäytyi huoneeseen pari kertaa ja nyykäytti meille päätään. Mutta illallisella oli puhe pelkästään matematiikasta ja tähdistä ja Gurli istui vaiti ja kuunteli. Sitten saatoin hänet kotiin. Mutta rantasillalla tapasin kapteeni Björnin. Puikittiin Grand Hotelliin ottamaan pari lasia punssia. Tulin kotiin kello yksi.
— Gurli valvoi pukeissaan. "Missä sinä olet ollut näin kauvan,
Vilhelm?" sanoi.
Silloin meni piru minulle sisään ja minä vastasin: käveltiin ja juteltiin Holmbrolla niin kauan että ihan unohdin mitä kello oli. Se naula veti.
"Minun mielestäni ei ole oikein sopivaa kävellä kaupungilla yöllä nuoren naisen kanssa", sanoi.
— Minä olin olevinani hämilläni ja änkyttelin, että kun on niin paljon puhumista, niin ei aina muista, mikä on sopivaa, mikä sopimatonta.
"Mistä te sitten puhuitte?" sanoi Gurli ja nyrpisti suutaan.