— Enhän minä sitä voi muistaa.
— Hyvää menoa, poika, hyvin ajettu, — sanoi mummo. — Entäs sitten?
— Kolmantena päivänä, — jatkoi kapteeni, — tuli Gurli huoneeseeni käsitöineen ja oli siellä aina matematiikan loppuun. Illallisateria ei ollut varsin iloinen, mutta sitä astronoomisempi. Autoin päällyskengät kääkän koipiin, mikä teki Gurliin syvän vaikutuksen, joten hän antoi vain poskensa Ottilian suudeltavaksi, kun hän lähti. Puristin hänen käsivarttaan Holmbrolla ja puhuin sielujen sympatiasta ja tähdistä, sielujen kodista. Join punssia Grand Hotellissa ja tulin kotiin kello kaksi. Gurli valvoi pukimissaan; näin sen, pujahdin suoraan huoneeseni, olin poikamies nyt, ja Gurli ei ilennyt tulla jälestäni kyselemään. Seuraavana päivänä astronomiaa, Gurli sanoi, että hän hyvin mielellään tutkiskelisi meidän kanssamme, mutta Ottilia sanoi, että me olimme jo liiaksi syventyneet aineeseen ja että hän sitten selittäisi Gurlille ensimäiset alkeet. Gurli närkästyi, lähti huoneesta. Paljon sherryä illallisella. Kun Ottilia kiitti ruuasta, kopaisin häntä vyötäreiltä ja suutelin häntä.
Gurli kalpeni. Kun panin Ottilialle päällyskenkiä jalkaan, kopaisin vähän kädelläni, noin hm…
— Älä kursaile, Ville, — sanoi mummo, — minä olen vanha jo!
— … noin, pohkioista. Ei muuten kehnot lainkaan! Hm! Ei kehnot lainkaan! Höi! Mutta kun minun piti panna palttoo ylleni, niin: hast du mir gesehen! siinä seisoo Liina, saattaakseen fröökinää kotiin. Ja Gurli pyyteli anteeksi minun puolestani; minä olin vilustunut tänä iltana; pelkäsi yöilman minua vahingoittavan. Ottilia nolona; ei suudellut Gurlia lähtiessään. Huomenna piti minun näytellä Ottilialle tähtitieteellisiä koneita siellä koululla kello kaksitoista. Hän tuli kyllä, mutta oli pahoillaan. Oli juuri tullut Gurlin luota, joka oli ollut hänelle epäystävällinen. Ei voinut ymmärtää miksi. Kun minä tulin kotiin päivälliselle, oli Gurli merkillisesti muuttunut. Kylmä ja mykkä kuin kala. Hän kärsi. Mutta veitsi sydämeen vaan.
Mitä sinä sanoit Ottilialle, kun hän oli niin pahoillaan? — aloin.
"Mitäkö? Sen sanoin, että Ottilia on koketti. Sen sanoin."
— Kuinka sinä voit, sanoin. Et suinkaan sinä vain ole mustasukkainen!
"Minä, mustasukkainen, tuolle!" huudahti hän.