— Vapaudu siis! Tee työtä!
— En minä ole oppinut mitään.
— Tee mitä voit! Hoida kotiasi!
— Eihän se ole työtä.
— Se on totta, se. Siksi täytyy vain jatkaa tyhjän tekemistä.
Yhteiskunta on määrännyt sinulle sen osan.
— Hieno osa!
— Huomaat nyt!
— Kyllä. Olen tuomittu kuolinpäiviini syömään miehen leipää. Kun ei isäni enää voinut minua elättää, vei äiti minut markkinoille keksiäkseen jonkun, joka voi minut elättää.
— Ja keksi minut. Siten kohosi isäsi luotto ja minä olen luultavasti monin kerroin hankkinut hänelle takaisin sen, mitä hän kulutti minun vuokseni. Niin on asiat ja minkäs mielestäsi niille tekee?
— Ei mitään!