Rouva oli hirveän väsynyt ja itki. Mies ei hennonut valittaa. Ja hän söi kärventyneen kotletin ja lähti toimeensa. Mutta virkkoi lähtiessään: — Älähän vain liiaksi vaivaa itseäsi, ystäväni! —
Illalla oli rouva niin väsynyt että hänen täytyi jättää yksi partiia pelaamatta ja hän meni levolle kello 10. Seuraavana aamuna kun mr. Blackwood meni hyvää huomenta sanomaan, hämmästyi hän kun rouva näytti niin terveeltä.
— Olet nukkunut hyvin, ystäväni? kysyi hän.
— Miten niin? vastasi rouva.
— Kun sinä näytät niin terveeltä.
— Näy-tänkö — minä — terveeltä?
— Näytät. Pieni puuha tekee sinulle hyvää.
— Pieni? Onko tämä pientä? Mikähän sinusta sitten olisi kylliksi!
— No, no, no, en minä tarkoittanut pahaa.
— Et, sinä tarkoitit, että minä teen työtä liian vähän. Vaikka minä olen kuin piika siivonnut sinun huoneesi ja paahtunut hellan ääressä. Etkä sinä tietysti sitä tunnusta, että minä olen sinun piikasi.