— Kuules nyt, ystäväni, sanoi hän; minä olen ajatellut paljon sinun asemaasi kodissa ja minä en tietysti tahdo, että sinä olet minun piikani. Minä olen senvuoksi tuumiskellut, että tehtäisiin näin. Minä rupeen sinulle täyshoitoon ja maksan asunnostani. Silloin olet sinä herrana talossa ja minä käyn täällä syömässä maksulla.
— Mitä sinä tarkoitat? kysyi rouva vähän levottomana.
— Sitä, mitä sanonkin. Me siis oletamme että sinulla on boarding-house ja minä olen siinä täyshoidolla. Me oletamme vain.
— No, anna tulla; mitä sinä maksat?
— Minä maksan tietysti niin paljon, ettei sinun tarvitse ajatella, että minä jään velkaa sinulle. Minun asemani tulee myös siten mukavammaksi, sillä niin en joudu saamaan mitään armosta.
— Armosta?
— Niin, sinä paiskaat eteeni puoliraakoja ruokia ja jankutat alituisesti, että olet minun piikani, ja että teet minulle työtä ilmaiseksi.
— No mitä sinä oikein haluat sanoa?
— Onko mielestäsi 3 dollaria päivässä kyllä minun täyshoidostani?
Boarding-housessa saan sen 2 dollarilla.
— Kyllä siinä 3 dollarissa on kyllin.